lauantai 3. maaliskuuta 2012

Työttömyysaiheista kirjallisuutta





 


Tässä Ilona Korhosen tositarinassa kerrotaan sekä työnhausta että työpaikkakiusaamisesta, joista molemmat ovat minulle tuttuja. Korhosen kirjassa oli todella räikeää ja avointa kiusaamista, minä puolestani olen kärsinyt hiljaisesta kiusaamisesta eli työyhteisön ulkopuolelle sulkemisesta. Kirjan työnhakuosioon oli helppo samaistua oman kokemuksen kautta. Tuttuja asioita työnhausta löytyi kirjasta - erona se, että Korhonen sai lopulta uuden työpaikan. 

Kaikki työttömät eivät välttämättä halua lukea jo ennestään tuttuja työttömyyskokemuksia kirjasta, mutta minä luen mielelläni vertaiskokemuksia, koska tunnetusti lähipiirissäni ei ole työttömiä. Toki heitä on blogimaailmassa ja työvoimapoliittisessa koulutuksessa, mutta tavallisessa arjessani ei ole henkilöä, joka tietäisi ja todella ymmärtäisi millaista työttömänä oleminen on ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. On tietenkin hienoa läheisteni ja ystävieni kannalta, ettei kukaan heistä ole työtön!


3 kommenttia:

Rantakasvi kirjoitti...

Itse luin kyllä työttömänä noita vertaiskertomuksia. Ne lohduttivat. taidan lukeatuonkin, ei se työttömyys ole kuin parin kuukauden takana minullakin.

Nyt on esillä tuo Hilkka Ahteen kiusaustapaus ja potkut. Olen itse kokenut sunnilleen vastaavan tilanteen, minä sain pitkän saiarasloman jälkeen potkut. Vielä en kokemuksesta ole pystynyt kirjoittamaan. Mutta aikanaan aion kirjoittaa, ainakin blogiin.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Niin, tässä on itse kullakin kokemusta hyvin monenlaisista ikävistä asioista työpaikalla. Kaikesta ei todellakaan pysty kirjoittamaan eikä ehkä haluakaan kirjoittaa. Minullakin olisi vielä paljon kerrottavaa, mutta toisaalta ei tee oikeutta inhimilliselle kärsimykselle kuitata sitä muutamalla lauseella.

Rantakasvi kirjoitti...

Totta puhut.Pitäisi kirjoittaa kirja, jos haluaisi kaikki ikävät kokemukset kirjoittaa. Silloin kun ne ovat vielä kipeinä mielesssä, ei pysty ja myöhemmein tilanne on juuri tuo, ei niitä muutamalla lauseella voi kuitata.

Olen myös miettinyt, että ehkä on parempi antaa niiden muistelemisen jo jäädä ja keksittyä elämään nykyisyyttä.