Tässä on eräs osuva sitaatti (älyn viehättävä korvike) kirjallisuudesta:
(Richard Yates: Revolutionary Road, s. 249)
”Valitettavasti minun kalenterini on kuun loppuun asti täynnä”, toimitusjohtaja sanoo puhelimen luuri napakasti poskellaan ja selaa samalla kalenteriaan. Hänen suunsa ja silmänsä kielivät syvästä turvallisuudentunteesta. Kalenterin sivujen rapina hänen hyppysissään takaa sen, ettei häntä voi kohdata mikään odottamaton, ei yksikään katastrofaalinen muutos tai kohtalon oikku tämän hetken ja kuukauden lopun välissä. Tuho ja perikato pysyvät loitolla ja itse kuolemakin saa odottaa; hänen kalenterinsa on täynnä.
Kalenterin sivut enää harvemmin rapisevat kenenkään hyppysissä, kun kalenteri on sähköisessä muodossa, mutta muuten tämä kirjailijan näkemys pitää varmasti monien kohdalla paikkansa. Jopa minulla on nyt kalenterissa kaikenlaista työhön, rahan ansaitsemiseen tai pätemiseen liittymätöntä, kuten typo-koulutukseen liittyvät merkinnät. Minulle ei ole koskaan merkinnyt mitään päteminen tai kalenterin täynnä oleminen, joten varmaan siitäkin syystä olen työtön?
Muistan aikanaan kun minut oli ulkoistettu ja (käytännössä) tilalleni oli palkattu minua kuutisen vuotta nuorempi nainen. (Olin siis 32 – vuotiaana jo liian vanha? ) Yhtenä päivänä ihmettelin, mihin kaikki olivat yhtäkkiä hävinneet ja näin tämän minut korvanneen henkilön täynnä olevassa pöytäkalenterissa lukevan ”osastopalaveri” - jonne minua ei oltu enää kutsuttu… Äitiysloman jälkeen ei sitten minulle ollut työpaikkaa, mihin palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti