No reason =
1. Ei syytä
2. Ei järkeä
1. Ei oikein tunnu olevan syytä nousta aamuisin (varsinkaan syksyn etenemisen myötä). Ihmisellä kun ”pitäisi” olla mielekäs työ ja kohtalainen toimeentulo. Minulla ei ole kumpaakaan, mutta ehkä ne eivät sitten juuri minulle kuulukaan? En oikein tule toimeen tämän työttömyyteni kanssa – en taloudellisesti enkä henkisesti! Tällä hetkellä on taas jotenkin aivan erityisen vaikeaa…
2. Mitään järkeä ei oikeastaan ole myöskään siinä, että opiskelen jatkuvasti saamatta mitään tutkintoa kasaan ja olen ns. työssä(oppijana) saamatta palkkaa.
Vuosi 2011 on ollut minulle oikea annus horribilis. Kaikki vastoinkäymiset eivät suinkaan johdu työttömyydestä, mutta työttömyys vaikuttaa negatiivisesti lähes kaikkeen saaden vastoinkäymiset tuntumaan vielä pahemmilta. Toivottomuuteni on käytännössä syventynyt sinä aikana kun olen tätä blogia kirjoittanut; en ole saanut yhtään haastattelukutsua helmikuun jälkeen ja haastattelusaldoni onkin kokonaista 1 haastattelu/ 2,5 v. Parasta ennen -päivämääräni on todellakin mennyt umpeen.
Mahdollisen uuden ammatin opiskelu ei ole realistista tässä iässä, koska se olisi pitänyt tehdä jo kymmenen vuotta sitten: Ensinnäkin pitäisi (tai olisi jo pitänyt) päästä jonnekin opiskelemaan. Toiseksi pitäisi olla rahaa opiskeluun tai lähinnä loputtoman laskupinon maksamiseen opiskelunkin aikana (kuten myös työttömyyden aikana, mutta eihän rahaa nytkään ole). Kolmanneksi pitäisi (tai olisi jo pitänyt) opiskella sellainen ammatti, jossa saa työtä vielä lähes viisikymppisenä ja saisi työskennellä vielä viidenkympin rajapyykin jälkeen! Mikähän se ammatti voisi olla? On oikeastaan itsepetosta kuvitella, että vielä voisin vaihtaa alaa, mahdollisen valmistumisen jälkeisestä työllistymisestä puhumattakaan!
Hei tsemppiä silti. Toivottavasti asiat järjestyy olethan insinööri. Suomessa tarvitaan aina insinöörejä. Itse olen nk. kartoitusjaksolla työvoimatoimiston juttu. Toiset moittii sitä mutta sekin on ok että on systeemeissä mukana. Mene sinäkin. Ota selvää. Mukavaa syksyä.
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistapäädyin sattuman kautta blogiisi ja luin useita kirjoituksiasi läpi. On hienoa, että kirjoitat tästä aiheesta - se toi ainakin itselleni paljon ajattelemisen aihetta. Hoidan itse työssäni rekrytointeja ja näin ollen tälläkin hetkellä teen tulkintoja ihmisistä ja heidän osaamisestaan hakemusten ja ansioluetteloiden perusteella. Ja kieltämättä ihmisiä tulee kategorisoitua melko voimakkaasti esimerkiksi sen mukaan, onko hakija työttömänä ja kuinka pätkittäistä työhistoria on. Tilanne ei ole rekrytoijallekaan helppo: vaikka haluaisi antaa kaikille mahdollisuuden, on hakemusten karsinnassa joitakin kriteereitä käytettävä. Kun papereista ei persoona kovin hyvin välity, tulee väistämättä käytettyä helposti ilmeneviä kriteereitä: koulutusta, työhistoriaa ja nykyistä tilannettakin. Näin ollen työtön karsiutuu valitettavan helposti haastateltavien joukosta pois.
Sen sijaan itse en yleisesti ottaen pitäisi mahdottomana nelikymppisen työllistymistä. Näkisin pikemminkin, että mikäli haetaan pitkän linjan ammattilaista, 40-50 vuoden väliin sijoittuva ikä on hakijalle eduksi. Tämä toki on vain minun henkilökohtainen mielipiteeni ja ymmärrän kyllä, jos omat kokemuksesi rekrytointiperusteista ovat täysin erilaiset.
En oleta, että näistä kommenteista olisi sinulle sen kummempaa lohtua. Halusin kuitenkin tuoda esille sen, että olet saanut ainakin minut ajattelemaan, millaisia tuomioita rekrytointitilanteissa tulee tehtyä. Toivon sinulle kaikesta huolimatta parempaa jatkoa!
Kiitos kommenteistanne!
VastaaPoistaTaidan olla kaikenlaisten kartoitusten "tuolla puolen", ja insinöörin tehtävissä olen toiminut viimeksi vuonna 1999 ennen äitiyslomalle jäämistä. Muissa tehtävissä toimimisestakin on jo liian kauan aikaa, joten ainoa CV:n päivitysmahdollisuus lienee jonkinlainen kouluttautuminen. Työelämää olisi 50-vuotiaanakin jäljellä (ainakin teoriassa) noin 15 vuotta...