Ollessani - ja oltuani jo - useissa työvoimakoulutuksissa, toisinaan löytyy joukosta yksi henkilö, joka kertoo olevansa ns. vapaaehtoisesti työtön. Minulle on täysin vieras asia, että joku voisi oikeasti olla vapaaehtoisesti työttömänä, koska itse en voisi tilanteessani yhtään kauempana olla vapaaehtoisuudesta kuin nyt olen! Tarvitsisin kiireesti työtä ja rahaa ja olisin tarvinnut viimeistään puoli vuotta sitten, mielellään aiemminkin… Jos vain oikean palkallisen työpaikan jostain saisin, niin eipä tarvitsisi kauan miettiä.
Näille henkilöille, jotka kertovat vapaaehtoisesta työttömänä olostaan, olisi kuulemma työpaikka puhelinsoiton päässä odottamassa tai he eivät ole ottaneet heille tarjottua työpaikkaa vastaan tai he ovat irtisanoutuneet itse entisestä työpaikastaan. Joillakin työpaikoilla - tai varmaan monillakin nykypäivänä - on burnoutin uhka tai valtavasti ylitöitä tms. jolloin työntekijät jäävät mieluummin pois sellaisesta työpaikasta. Ei- vapaaehtoisesti työttömän köyhästä ja rahattomasta näkökulmasta on silti vaikea ymmärtää heidän valintaansa.
Kysyn vaan, että mitä nämä henkilöt tekevät typo-koulutuksessa? Minä ottaisin heidän sijassaan riemusta kiljuen ”odottamassa olevan” työpaikan ja palkan vastaan enkä olisi enää päivääkään työvoimakoulutuksessa!
Jos joku väittää, että työpaikka on muka puhelinsoiton päässä odottamassa mutta ei viitsi ottaa sitä vastaan, mielestäni ao. henkilö puhuu täyttä soopaa. En usko.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä tuosta asiasta, mutta näin kertoi minulle eräs vapaaehtoisesti(?) irtisanoutunut henkilö.
VastaaPoistaOikeesti kukaan ei halua sellaista ihmistä töihin joka ei halua töitä. Joten noi jutut voi jättää omaan arvoonsa.. mun mielestäni. Onhan se tietysti yksi keino paikkailla omaa maailmaansa että antaa ulospäin sellaisen kuvan että mikäs tässä on ollessa..
VastaaPoista..sitten taas sen kyllä uskon hyvin helposti että on sellaisia työttömiä jotka ei edes halua työtä. Olen muutamia blogannutkin ihan livenä. Mutta käsisydämellä - eikö terve ihminen yleensä halua tehdä töitä? Mietin vain..
No, ihmisillä on monenlaisia elämäntilanteina. Mä itse lopetin työt vapaaehtoisesti pari vuotta sitten. Siihen oli monia syitä, mm. se että jaksaminen loppui kun lapsen ongelmat veivät paljon energiaa ja tuntui että työssä väsyminen toimi kokonaistilannettani vastaan. Oltuani sitten aikani työttömänä tajusin, että se ei tuo mulle lisävoimia, vaan vie niitä entisestään. Nyt tuntuu taas hyvältä olla töissä, vaikka ihan samanlaisia pätkiä teen kuin ennenkin. Pointsi tässä kommentissa kuitenkin on, että ongelma ei ehkä sittenkään oo ihmisten valinnoissa vaan systeemissä. Esim. itse molempia kokeneena olisin mielelläni jakamassa työnteon "taakkaa" tasaisemmin ettei olisi sitä suurta pudotusta tyhjän päälle, joita pitkään työttömänä olleet saa kokea ja toisaalta sitä tolkutonta stressiä, kilpailua ja hosumista, mitä työelämä pitää sisällään.
VastaaPoistaTosin nämäkin ajatukset ovat vain sanahelinää, sillä eihän tämä mihinkään koskaan muutu.