sunnuntai 20. marraskuuta 2011

20.11.2011


Tämä on ”tärkeä” päivämäärä, jonka voisi kenties merkitä kalenteriin työttömyyspäivien tasaukseksi. Nimittäin siitä, kun viimeksi jäin työttömäksi tulee kuluneeksi tänään kokonaista 2 ja puoli vuotta. Tämä 2 ja puoli vuotta on tasan saman verran kuin se aika, jonka olen ollut 2000-luvulla töissä. Voisiko vielä vähän huonommin mennä? Insinööriksi valmistumisestani on runsaat 21 vuotta ja näin ollen työurani olisi ”pitänyt” olla tähän mennessä noin 21 vuotta, jos se olisi ollut katkeamaton. Tuosta ajasta olen ollut kutakuinkin kolmasosan eli seitsemän vuotta työtön. Kuitenkaan en ole tilastoissa työtön, koska olen työvoimapoliittisen koneiston rattaissa ja hakeutunut sinne vieläpä vapaaehtoisesti. Omasta mielestäni olen erittäin työtön, koska palkkaa ei ole maksettu tililleni toukokuun 2009 jälkeen! Olen aivan turhaan ja liian pitkään yrittänyt pitää kiinni aikaisemmista työtehtävistäni ja hakenut vastaavia tehtäviä. Kunpa olisin 20 tai viimeistään 10 vuotta sitten opiskellut jonkun ihan oikean ammatin, niin en olisi päätynyt työvoimapoliittiseksi broileriksi! Nyt on liian myöhäistä rypistää jne.

Eräs jumppaohjaaja, joka muutenkin kehuu työllään jatkuvasti (tai siltä se ainakin työttömästä tuntuu), kertoi käyneensä koko työuransa pääkaupungissa töissä. Tämä sai puolestaan minut miettimään mitä minä olen tehnyt koko työttömyysurani, jolloin en ole käynyt missään töissä. Jos zumba-ohjaaja tai joku muu sanoo lähtevänsä työmatkalle, minä mietin olevani koko ajan työttömyysmatkalla. Työttömyys ei suinkaan hallitse ajatuksiani ja näkökulmiani aamuin illoin, öin ja päivin, eihän?  

Ei kommentteja: