Nyt on päässyt käymään sillä tavalla, että hain erääseen työvoimakoulutukseen ollessani syyskuussa aloittamassani toisessa työvoimakoulutuksessa. Minulla tuntuu olevan menestystä näihin työvoimakoulutuksiin pääsyssä (muussa pääsyssä sitten ei olekaan…) Minut hyväksyttiin tähän toiseen(kin) koulutukseen, joka alkaa jo hyvinkin pian ja menee päällekkäin tämän nykyisen kanssa. Minun siis piti erota nykyisestä (ns. orientoivasta) koulutuksesta ja valita tämä alkava koulutus, joka on pidempi ja jossa suoritetaan ihan oikeita opintoja eli pääsen jatkamaan erään alan aineopintoja kohta valmistuvien perusopintojeni jatkoksi työvoimapoliittisena koulutuksena. Tähän tilaisuuteen kannatti tarttua ja karenssin olisin toki saanut, jos olisin mennyt kieltäytymään tästä uudesta koulutuksesta, johon tulin valituksi. Ainoa miinuspuoli (ja iso sellainen) on se, että koulutus pidetään toisella paikkakunnalla, siellä käyminen tulee erittäin kalliiksi ja on varmasti myös raskasta. Työttömällä kun ei niitä todellisia vaihtoehtoja oikein tunnu olevan, niin on otettava kahdesta näennäisvaihtoehdosta se, minkä katsoo olevan itselleen hyödyllisempi.
torstai 17. marraskuuta 2011
Työvoimapoliittista ruuhkaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vai että oikein moitteet sait toiselle kurssille pyrkimisestä! Kyllä se varmaan oli byrokratian kannalta hankalaa...
VastaaPoistaMutta hienoa, että pääsit sille uudelle, onnittelut!
Ja työttömänä on jotenkin aina mukava olla, kun edes vähän pidemmälle on menemiset tiedossa.
Hyvää viikonloppua!
Kiitos onnitteluista ja hyvää viikonloppua sinullekin!
VastaaPoistaAikaa myöten selvinnee teinkö "oikean" valinnan.
Onnea! Kuulostaa ainakin hyvältä ratkaisulta. Saat parempaa ylläpitokorvausta, kun koulutus on vieraalla paikkakunnalla, se vähän auttaa. Mulla itsellä oli sellainen tilanne viimeksi kun olin koulutuksessa. Kuljin osan matkoista kimppakyydillä, jonka löysin kimmapyytisivustolta (niitä on muutama). Nyt kuljen töissä samalla systeemillä koska on nytkin 100 km työmatkaa.
VastaaPoistaTyökkärissä kyllä borokraatit on elementissään, yhdyn tuohon Rantakasvin kommenttiin. Työvoimatoimistossa asioiminen ei kuitenkaan vielä siirrä ihmistä holhouksen alaiseksi (vaikka virkailijoilla tuntuu usein olevan se käsitys).