sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

"Peruspäivärahalle pudonnut"

Kuulin tässä päivittelyä henkilöstä, joka on (voi kauheaa!) pudonnut peruspäivärahalle.
- Kuinkahan paljon sitä oikein saa?
- Kai se on jotain viisi sataa miinus verot.
- Ihan järkyttävää!

No, en todellakaan aukaissut suutani ja ilmoittanut olevani myös peruspäivärahan eli työmarkkinatuen varassa ja ollut jo puolitoista kuukautta...

9 kommenttia:

  1. Tuttu tilanne. En minäkään "mainosta" peruspäivärahalla oloani. Ihmiset ei oikein tiedä kuinka moiseen tulotasoon pitäisi suhtautua.

    Enkä haluakaan kaikille tiedottaa miten surkeaa on, kun rahat ei riitä.

    Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  2. Hyvä "TOIvoton työtön",

    oma taustani on hieman erilainen, mutta etsiskelen itsekin töitä tällä hetkellä. Luin blogiasi ja ymmärrän syyt pessimistiseen asenteeseesi. Itsekin pähkäilin pari päivää sitten avoimessa opiskelun jatkamisen + maisterivalinnassa haun ja töiden hakemisen välillä. Päädyin jälkimmäiseen erityisesti siitä syystä, että työelämän ulkopuolella olo tutkintotavoitteisesta opiskelusta huolimatta ahdistaa. Ehkä teen kompromissin ja opiskelen sivutoimisesti hitaalla tempolla töiden ohella, kuitenkaan laittamatta itseäni liian tiukille. Myös opiskeluvalinnoissa oma laivani on kääntynyt pari kertaa, mutta jokaisella on oikeus tehdä joskus vääriäkin valintoja. Ihmiset, joiden elämä on ollut standardimaista ja suoraviivaista, tuntuvat minusta oikeastaan ikäviltä.

    Tilanteemme voi olla erilainen ja ilmeisesti sinulla on niin, ettei oman alan töitä tahdo löytyä. Jos olisin sinä, ottaisin työttömyyden oikein pitkittyessä vastaan työn kuin työn, omassa tilanteessani esim. kaupan kassa- tai siivoustyön. Tekisin työtä positiivisella ja ennakkoluulottomalla asenteella. Samalla voi vaivihkaa kuikuilla mahdollisia oman alan paikkoja. Pahoina työttömyyden aikoina eräskin koulutettu ihminen teki sitä työtä, mitä milloinkin sai: oli tehtaassa jne. Sitten hän aikanaan sai oman alan töitä. Tai oletko ajatellut jonkin ammattitutkinnon opiskelua esim. oppisopimuksella?

    En tiedä, antaako tämä sinulle enemmän tulevaisuudenuskoa, mutta muista olla rehellinen itsellesi ja pitää itsestäsi! Korosta hyviä puoliasi, niitä sinulla varmasti on ja käännä se voimavaraksesi, mitä sinulla on. Aina on ihmisiä, joita ei voi miellyttää, mutta hengenheimolaisiakin löytyy joskus. Jokainen päättää itse, kenen kanssa sitä laatuaikaansa haluaa viettää. Lisäksi sosiaalisia taitoja voi kehittää hakeutumalla esim. mielenkiintoisen harrastuksen tai järjestötoiminnan pariin ilman, että yrittäisi muuttaa koko persoonallisuuttaan.

    VastaaPoista
  3. Anonyymille:

    Voi kuinka mielelläni minäkin menisin kaupan kassalle tms. Olen akateemisesti koulutettu, mutta kaikenlaisia töitä olen hakenut! Pienellä paikkakunnalla niitä tosin on aika vähän. Ja ensimmäinen kommentti oli yleensä, että olet ylikoulutettu tähän hommaan ja lähdet pois kun saat parempaa työtä. Heh-heh.
    Mitä tulee opiskeluun, niin senkin tien jo kokeilin, hankin toisen ammatin, vaan nyt ikäsyrkintä iski kehiin(reilu 50v)!

    Harrastuksiin ei niin vaan lähdetä, kun kaikki maksaa, jos ei muu niin bensa, kun joka paikkaan on matkaa. Ilmaisia harrastuksia on kesällä uimassa ja lenkillä käynti. Eikä kovin montaa ihmistä niillä reissulla näe.

    Teoria ja käytäntö ei aina kohtaa.

    Tsemppiä kumminkin TOIvottomalle työttömälle!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteistanne!

    Minulla on todellakin alanvaihto mielessä, mutta en ole oikein löytänyt sellaista alaa, jossa
    - ei ole ikäsyrjintää
    - koulutus olisi melko lyhyt
    - työtä olisi varmasti tarjolla
    Yleensä mikään ala ei taida täyttää näitä kaikkia kriteereitä kerralla.

    (Hainpa sitten mielenkiintoiselta vaikuttavaan alanvaihtoon liittyvään työvoimakoulutukseen. Kyllä masentaa lisää, jos ei sinnekään huolita!)

    Olen myös hakeutunut jo joitakin vuosia sitten erään hienon harrastuksen pariin, joka on suhteellisen halpaa seuran välineillä harrastettuna. Omiin ei (tietenkään) ole rahaa.

    Tuosta ei-oman-alan työhön hakeutumisesta sanoisin, etten oikein tiedä miten se onnistuisi.
    En saa työtä edes alalta, josta on kokemusta, niin miten voisin kelvata jonnekin ilman mitään taustaa tai kokemusta? Olisin kyllä jo valmis lähes mihin tahansa (puhelinmyyntiä ja "viihdelinjoja" lukuunottamatta).

    VastaaPoista
  5. Entäs siivoaminen? Joskus opiskelijana/kesätöihin olen päässyt siivoajaksi alunperin ilman mitään alan koulutusta ja kokemusta. Myöhemmin olen sitten ollut muutamassa paikassa, joten sittenhän oli jo tietty jonkunlaista kokemusta joitakin kuukausia kokemusta kertynyt : )

    Siivoajien palkat eivät kyllä tosin olen mitään ihmeellisiä - mutta palkkojan kumminkin!

    VastaaPoista
  6. Luulisi siivousalalla olevan pulaa, vaikkei ala todellakaan mikään hyvinpalkattu olekaan. Itsekin varmaan hakeutuisin sinne, jos en muuta löytäisi. Ja siivousfirmassa voisi edetä vaikka palveluvastaavaksi tai saada muuten lisää vastuuta pikkuhiljaa.

    Työtä siivouskin on, ihan välttämättömyys kaikkine vaihtomatto-, kasvienhoito- ja muine tilanhoitopalveluineen. Olen tehnyt sitä itsekin Tampereella opiskelijana asuessani, kun muun alan työkokemusta ei juuri ollut. Siinä ainakin oppi kunnioittamaan sitäkin ammattia. Lisäksi esim. ISS:llä on muitakin mahdollisuuksia, joita voisit firman sisälle päästyäsi hyödyntää.

    Entä tuotantotyö paikallisilla tehtailla? Ehkä sielläkin pystyisi aikanaan etenemään. En tiedä, minkä alan insinööri olet, mutta voisit saada osaamisen arvostusta ja mahdollisuuksia sitäkin kautta.

    Tai keittiötyöt tiskaajana tai apulaisena?

    Helsinkikin (kotikaupunkini) työmahdollisuuksineen on vain vajaan parin tunnin junamatkan päässä ja se on yhden jos toisenkin työmatka...

    VastaaPoista
  7. Anonyymille:

    Kaikella kunnioituksella mielipiteillesi, mutta ihan noin ei elämä mene.

    Tampereella ei ole enää montaakaan tehdasta toiminnassa ja niissäkin on melkein kaikissa lomautuksia ja YT-neuvotteluja.

    Siivousalan töihin meneminen ei sekään ole aivan yksinkertaista. Ystäväni teki pari kuukautta ko alan töitä, sitten kaikissa työhaastatteluissa sen jälkeen ihmeteltiin, että miksi hän, DI, oli moista työtä tehnyt.

    Sitten tuo toiselle paikkakunnalle kulkeminen - no, kaikkien elämään se vaan ei sovi.

    Lopuksi haluan sanoa, että "hyviä" neuvoja meille työttömille kyllä satelee, mutta Se mitä eniten jokainen kaipaa, on OMAN alan työt.

    VastaaPoista
  8. Vielä Anonyymille:

    Kirjoitin ko asiasta blogiini, luepa, jos kiinnostaa.

    VastaaPoista
  9. Suomessa on näköjään pakko alkaa hyväksyä se tosiseikka, että töitä pääkaupunkiseudun ulkopuolella ei ole! Erityisesti tietyillä aloilla, kuten vaikka tekninen tai it-ala.

    Itse olen tilanteessa, että minulla on hyvä työpaikka IT-alalla Helsingissä, mutta en haluaisi missään nimessä asua täällä. Asumiskustannusten sekä työmatkojen ajallisen pituuden vuoksi.

    Etsin jatkuvasti töitä muualta, mutta erittäin huonolta näyttää. Se on ikävä tieto, että joutuu ehkä koko elämänsä asumaan vastentahtoisesti töiden vuoksi asumaan paikassa, jota inhoaa!

    Mutta jotkut realiteetit on pakko hyväksyä ja sen mukaan toimia. Vaihtoehdot ovat yksinkertaiset: joko töissä Helsingissä tai muuttaa muualle pienempään kaupunkiin ja istua sitten kortistossa. Piste.

    VastaaPoista