torstai 7. huhtikuuta 2011

Meitä on muitakin

En aina uskoisi, että muitakin työttömiä on kuin minä, koska en tunne yhtäkään (muuta kuin netin kautta). Lähipiirissäni on vain menestyneitä ihmisiä, joilla on akateeminen tutkinto ja jotka eivät ole olleet päivääkään työttömänä. Näin ollen he eivät tietenkään tiedä, millaista työttömyys on. Minä olen siis ”ainoa” elämässäni epäonnistunut …
Tietenkin paljon muita työttömiä on. Tämän päivän Aamulehden yleisönosastolla eräs meistä kirjoittaa kokemuksistaan. Kirjoittaja on saanut huonoa kohtelua TE –toimistossa, kuten minäkin: Eräällä TE –toimistokäynnillä oli puhetta  mahdollisen opiskelun rahoituksesta (enpä tietenkään lopulta päässyt opiskelemaan). Joka tapauksessa oli puhetta opintorahasta ja siitä, että en saisi aikuisopintorahaa, koska sen saavat vain työelämästä opiskelemaan siirtyvät. Minä olisin saanut samaa opintorahaa kuin nuoret opiskelijatkin. Virkailija sitten kommentoi, että ”Voisithan käydä työssä opiskelun ohella, mutta mistäpä työtä saisit, kun et ole nytkään saanut” Niinpä…
Yleisönosastokirjoittaja päättää kirjoituksensa näin: ”Tällä hetkellä on olemassa näkymätön pahoinvointi- Suomi, jossa noin 400 000 suomalaista on työnantajien ja koneiston syrjinnän kohteena, valtiovallan siunauksella. Meitä ei näe kukaan.”
Tai meistä ei välitä kukaan. Näinhän se menee.

Ei kommentteja: