Olen niin huono työttömänä olemisessa, koska en sopeutunut
työttömäksi edes yli kuudessa vuodessa… En mitenkään haluaisi enää olla työtön!
2000-luvulla olen ollut kokonaista 3 vuotta työelämässä, mikä on jo ”saavutus”
sinänsä. Minä en ole vältellyt työelämää, mutta työnantajat ja rekrytoijat ovat
sitäkin enemmän vältelleet palkkaamistani.
Nyt on töissä sellainen tilanne, että siellä aivan oikeasti
tarvittaisiin edelleen henkilöä tekemässä sitä työtä, mitä olen palkkatuettuna
tehnyt. Joustoa vain ei löydy lainkaan esim. lomapäivien pitämisen suhteen.
Toisaalta neljässä päivässä ehtisin tehdä vielä hyvinkin paljon, mutta
toisaalta kokonaiskuvassa niillä ei juuri ole merkitystä. Olisin kuitenkin
nekin päivät mieluiten töissä, koska sen jälkeen koittaa toooosi pitkä ”loma”. Ikävä totuus on, että työtä olisi mutta palkanmaksajaa ei löydy! On niin suhteellista,
mihin Tampereen kaupungilla rahaa on ja mihin sitä ei ole; kaikenlaisiin johtajiin
ja pormestareihin sekä tunneliin ja mahdolliseen ratikkaan rahaa ”on”, mutta jos pitäisi
palkata pienipalkkainen ruohonjuuritason puurtaja tekemään töitä (toisin kuin
ne johtajat), rahaa ei enää ”olekaan”.
Laitoin tänään kaupungin sisäisessä haussa olevaan paikkaan
hakemuksen ja jään mielenkiinnolla odottamaan mahdollista jatkoa sen suhteen. (Sisäisiä
työpaikkoja saan hakea teoriassa työsuhteeni päättymiseen 29.2. asti, mutta
käytännössä valitettavasti vain lomalle jäämiseeni 22.2. asti, koska sen
jälkeen en enää pääse näkemään sisäisiä paikkoja.)
Työpäiviä jäljellä 10, mutta työtä olisi vielä vaikka kuinka
paljon…
Moi! Minulla oli sama juttu, että töitä kyllä olisi ollut, mutta ei palkanmaksajaa. Kävin juuri kurkkaamassa entisen työpaikan nettisivuja, ja yhteystiedoissa toimistosihteerin rivi oli edelleen tyhjä, mutta luetteloon oli ilmestynyt uusi kohta, "työharjoittelija". Joten toimistosihteerin hommia tekee nyt ilmainen työntekijä.
VastaaPoistaJa en todellakaan ole sopeutunut tähän työttömyyteen. Kaksi ensimmäistä viikkoa, ne kesälomaviikot, menivät aivan totaalisessa masennuksessa. Nyt olen vähän virkistynyt, ja pakko on jotenkuten pitää pää pinnalla ja säilyttää elämänhalu, perheen takia edes.
Toivottavasti sinulle nappaa työpaikka kaupungilta <3.
Tuo se on niin tätä päivää, töitä riittää mutta halukkaita palkanmaksajia ei. Toivottavasti tosiaan saisit töitä kuitenkin kaupungilta, lykkyä siis.
VastaaPoistaItse olen jo siinä kyynistyneessä pisteessä etten jaksa hakea kuin harvoihin paikkoihin ja tietäen lopputuloksen täysin turhaksi. Vuosien myötä turhautuminen on ajanut tähän negatiivisuuteen, tai sanoisinko realismiin.
Näin liki nelikymppisenä olen jo asennoitunut siihen, että työni tulevat olemaan palkkatukipaikkoja joihin ehkä aina silloin tällöin tulee työhönosoituksia (tai siis työtarjouksia) kun ne tarvittavat päivät täyttyy. Ainoa toivo on mahdollinen kansalaispalkka/perustulo, jos sen piiriin vielä jossain vaiheessa pääsisi niin edes osa-aikatöiden vastaanottaminen tulisi mahdolliseksi ja taloudellisesti jopa järkeväksi vaihtoehdoksi työllistää itse itsensä.
Hienoahan oli myös se, että työttömyystukia alennettiin nyt vuoden alusta. Meiltä on helppo viedä vähästäkin, kun emme pidä meteliä näistä leikkauksista. Kuinka saada työttömät massat aktivoitua mieltä osoittamaan, mahdoton tehtävä taitaa olla se valitettavasti. Lisäksi ansiosidonnaisesta lähtee nyt veroa jo 25 prosenttia, aikamoinen yllätys oli sekin huomata, eipä tuostakaan juuri huudeltu julkisesti ole.
Tänään on huono päivä, masentaa, suututtaa, raivostuttaa niin että tuntuu että pää poksahtaa aivan juuri ja heti.
T. Hermitti
Ei tästä työttömyyskierteestä oikein tunnu pois pääsevän, kun siihen kerran (tai kaksi) on joutunut. On jäänyt työnhakijana ö-luokkaan, kun CV:ssä on kaksi syvää kuoppaa (aukoiksi niitä ei minun tapauksessani enää voi kutsua).
VastaaPoista