keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Harmittaa kovasti!

Kaikki viimeaikaiset postaukseni koskevat (tietenkin) samaa aihetta eli työn loppumista. Niin asia nyt vain on, että en sitten millään haluaisi enää jäädä pois työelämästä! Taidanpa kahlita itseni lämpöpatteriin enkä suostu lähtemään... Tänäänkin oli oikein mielekäs päivä töissä; työtehtäviä on yleensä juuri sopivasti - ei liikaa (burnout) eikä liian vähän (boreout). Toki on ruuhkaisempia aikoja, mutta se vain tuo mukavan lisän työpäivien sisältöön. Olen saanut käyttää aivojani ja oppia uusia asioita, ja samaa haluaisin tehdä myös jatkossa!

Sain muuten - ensimmäistä kertaa työttömyysvuosieni aikana - yhdeltä vuokrafirmalta tiedon työpaikasta sähköpostiini. Olen joskus aikaisemmin hakenutkin vastaavaa tehtävää, mutta valitettavasti noin kuukauden kestävä vuokratyönpätkä toisella puolella kaupunkia ei nyt oikein houkuttele edes hakemaan (lisäksi ei minua ko. työpaikkaan hyvin todennäköisesti valittaisi).

Jos minun jatkossa pitäisi tai saisin mennä jälleen kerran uuteen työpaikkaan, siellä odottaisivat taas uudet ihmiset, uudenlainen työympäristö, uusien työtehtävien opettelu ja työmääräkin saattaisi osoittautua mahdottomaksi, koska nykyisin ei palkata ketään ennen kuin on aivan pakko - jos silloinkaan...

Oikeastaan alle vuoden työsuhteita ei tulisi edes olla, koska puoli vuotta hujahtaa aivan älyttömän nopeasti ja tuntuu siltä että on juuri päässyt vasta alkuun. Vaan jospa kävisikin niin, että saisin jostain(?) muutaman viikon sisällä työpaikan, kuten kävi vuonna 2008, kun olin jäänyt edellisestä määräaikaisuudesta työttömäksi ilman minkäänlaista tietoa jatkosta. Hupsista, kolmen viikon kuluttua minulle soitettiin firmasta, jossa olin ollut haastattelussa edellisenä syksynä enkä silloin tullut valituksi. Yllättäen siellä oli tullut tarvetta lisätyövoimalle, ja he pyysivät minua töihin! Se tapaus oli kyllä ehdottomasti "once in a lifetime" - osastoa... Kyseistä kolmen viikon jaksoa en edes laske työttömyydeksi, varsinkin kun minulla on viime aikoina kokemusta kuudesta vuodesta ja kolmesta kuukaudesta työttömänä (sisältäen kaksi työvoimakoulutusta työssäoppimisjaksoineen).

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

>>mutta valitettavasti noin kuukauden kestävä vuokratyönpätkä toisella puolella kaupunkia ei nyt oikein houkuttele edes hakemaan (lisäksi ei minua ko. työpaikkaan hyvin todennäköisesti valittaisi).>>

Eikö kuukausi lisää työtä olisikaan mielekästä? Mistä olet niin varma, ettei sinua valittaisi? Ei kai sitä voi tietää ennen kuin kokeilee. Voihan tärpätä.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Olen päättänyt olla enää hakematta vuokratöitä (niitä vuosikaudet haettuani ja yhtään työtä koskaan saamatta). En myöskään aio hakea mitään olemattomia työpätkiä, jotka sopivat paremmin opiskelijoille.

Oikeastaan työsuhteen keston tulisi aina olla väh. 1 vuosi, koska puolessa vuodessa vasta pääsee vauhtiin tai kunnolla alkuun.

Anonyymi kirjoitti...

Työsuhteen kesto riippuu vain siitä kuinka pitkään työnantajalla on tarve työntekijälle. Kyseisellä työnantajalla oli tällä kertaa tarve kuukaudeksi. Jos nyt olet päässyt työn makuun niin kannattaa kaikkiin mahdollisuuksiin yrittää tarttua.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Jään odottelemaan (yllättäen) kaupungilta projektityön muodossa luvattua jatkoa. Kauankohan kestää ennen kuin saavat siellä jotain aikaiseksi?

Anonyymi kirjoitti...

Siis hetkinen... Uskomatonta että nirsoilet työpaikkojen suhteen. Toiselle puolelle kaupunkia(!!!) ei jaksaisi lähteä ja työsuhde on sinun makuusi liian lyhyt!!?? Mitä ihmettä? Toivottavasti työvoimatoimistossa saavat tietää tästä ja katkaisevat rahahanat osaltasi (Blogistasi on jo vinkattu työkkäriin. Kyllähän he Tampereen seudun opisto-insinöörinaiset sinun ikäluokassasi käyvät helposti läpi!) Meidän työssäkäyvien ja veroja maksavien ihmisten ei kiinnosta rahoittaa lomailuasi! Kyllä työikäisen ja työkykyisen ihmisen paikka on töitä tekemässä eikä "työttömänä". Nyt vähän järkeä tuohon touhuusi!

Anonyymi kirjoitti...

Et voi olla tosissasi... Ei sitä työpaikkaa minulle "tarjottu" vaan sitä olisi pitänyt hakea kymmenien tai satojen muiden hakijoiden kanssa! Vai olet vinkannut työkkäriin?!
Kiusaajapaskat ovat näemmä valmiita menemään hyvinkin pitkälle toimissaan! Millähän perusteella siellä "työkkärissä" tässä tapauksessa ryhdyttäisiin toimenpiteisiin?
Ole huoleti - et rahoita lomailuani, en huolisi rahojasi vaikka ojentaisit niitä minulle! Kiitos muistutuksesta siitä, millainen ihmisluonne on alhaisimmillaan!
Uskomatonta...

TOIvoton työtön kirjoitti...

Viimeinen kommentti on minun kirjautumatta vihastuksissani kirjoittama vastine, joka vajoaa yhtä alhaiselle tasolle kuin tuo anonyymi kommentoija.