maanantai 28. syyskuuta 2015

TOIvottomuudesta(ni)

Muutama lukijani on kommentoinut sitä, että minun pitäisi muuttaa blogini nimi joksikin muuksi, koska olen sattunut saamaan puolen vuoden palkkatukityön kuuden vuoden työttömyyden (ja toivottomuuden) jälkeen. Tuostapa ei oikeastaan toivottomuus vielä kovin paljon vähene. Pieni toivonpilkahdus on näkynyt jostain pilvenraosta, mutta varsinaisesti tulevaisuuden toiveikkuus tai toivottomuus ratkeaa ensi helmikuussa, kun selviää mitä palkkatukityön jälkeen on näkyvissä – vai onko mitään? 

Kaiken kaikkiaan blogini nimi otetaan aivan liian vakavasti. Minä olen kuitenkin koko ajan ollut epätoivoisen toiveikas, koska en ole kokonaan lakannut yrittämästä. Työttömyys on kuitenkin nöyryyttävä ja raskas koettelemus – erityisesti pitkittyessään ja mutkistuessaan. Miten jatkuva yrittäminen ja siitä huolimatta torjutuksi tuleminen voisi herättää muuta kuin toivottomuuden ajatuksia? Minulla on toki oikeus olla omassa blogissani juuri sellainen kuin haluan olla. En kaipaa neuvoja henkilöiltä, jotka eivät minua tunne eivätkä tiedä elämästäni muuta kuin sen, mitä blogissani kerron. Aivan kuin minulla ei olisi (ollut) muuta elämää kuin työttömyys, jos olen kirjoittanut blogissani 1 - 3 kertaa viikossa työttömyyskokemuksistani juuri sellaisina kuin ne olen itse kokenut. Paljon työttömyyden ulkopuolista elämää ovat työttömyysvuoteni silti sisältäneet. 

Nyt olen viimeinkin tullut kelvanneeksi yhteen työpaikkaan vähäksi aikaa ja se on tämänhetkinen tilanne, joka on hieman vähemmän toivoton tai hitusen toiveikkaampi.


6 kommenttia:

  1. Ja minä pidän blogistasi kovasti, koska se on työttömän arkea juuri sellaisena, kuin miltä se todellisuudessa tuntuu: vuoristorataa toivottomuuden ja toivon aallokossa. Vuodesta toiseen. Työttömyys on kaukana happy-happy-joy-joy -blogeista kauniine valokuvineen ja aurinkoisine päivineen.

    On myös mielenkiintoista fiilistellä tuntemuksiasi työelämässä. Ehkä voin kokea sen tunteen vielä uudelleen itsekin, vaikka olenkin ikäraakki 40-vuotias, korkeakoulutettu ja mininkään työtehtävään siksi kelpaamaton. Kertonet toivottavasti lisää siitä millaista "siellä" on.

    VastaaPoista
  2. Näin se on. Nuo ärsyttävät blogin arvostelijat pysykööt niissä omissa blogeissaan!! Kerran kerroin juuri tuollaiselle ärtsy-tyypille ihan leppoisia omia ajatuksiani työttömyydestä ja voi sitä töykeää palautetta jonka sain. Grrrr...

    VastaaPoista
  3. No meidän tiemme erkanevat nyt. Yritin vain avata uusia näkökulmia, olla avuksi. No kukin tyylillään.

    VastaaPoista
  4. Toivon ensimmäiselle kommentoijalle työllistymistä, vaikka sitten palkkatukityöhön, jos ei muuta löydy. Kiitän myös kehuista!

    Oman mielipiteensä saa esittää vapaasti kommenteissa, mutta eipä se välttämättä ole samansuuntainen omien ajatusteni kanssa. Minun tyylilläni blogin mahdollinen muutos tapahtuu aikanaan. Se ei "käskemällä" tapahdu.

    VastaaPoista
  5. Ymmärrän, miksi blogisi nimi on se, mikä on
    Tsemiä silti,
    terv toinen pitkään työttömänä kitkutellut

    VastaaPoista
  6. Työttömyyteen voi suhtautua monella tavalla. Liian monta hylkäämistä ja torjutuksi tulemista kuitenkin tekee työttömän toivottomaksi.

    VastaaPoista