keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Palkkapäivä

Viimeinkin on koittanut yli kuusi vuotta odotettu palkkapäivä! Mitähän oikein tekisin sen kunniaksi? En nimittäin enää edes osaa ostaa mitään, kun olen niin tottunut siihen, ettei minulla ole omaa rahaa… Vuosikaudet olen katsellut kaupassa tavaroita tai vaatteita ja ajatellut: ”Tuonkin voisin ostaa, jos olisin töissä.” On jäänyt paljon tavaraa viime vuosina kauppoihin tuolla perusteella. Mikään himoshoppailija en ole koskaan ollut, vaan olen yleensä ostanut tyyliltään ns. klassisia vaatteita, joita sitten olen käyttänyt monta vuotta. Nyt saattaisi olla aika palkita itsensä jollain sellaisella!

Se 600 - 800 €, jonka saa käteen työmarkkinatuella ollessa (riippuen siitä, onko lapsia, onko typo-koulutuksessa jne.) ei todellakaan riitä yhtään mihinkään järkyttävän kalliissa Suomenmaassamme! Sillä ehkä pärjäisi jossain Thaimaassa tai Itä-Euroopassa, jos edes siellä… Kenenkään ei pitäisi joutua olemaan tuon ”huikean” rahasumman varassa. Ei minunkaan palkkatuetun työn palkkani tietenkään mikään päätähuimaava ole, muuta kuin siihen nähden, että en ole vuosikausiin saanut palkkaa lainkaan. Osa-aikatyöstä se on kuitenkin ihan kohtalainen korvaus.


6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnea! Nyt vaikka sitten Hulluille Päiville.

Äläkä muuta blogin nimeä/tyyliä, se on just hyvä noin.

Ennen olin itse toiveikas työtön, tein superhyvät hakemuspaperit monen asiantuntijan kanssa, kävin kursseilla ja hain ja hain. Mutta ei.

Joten lopetin hakemisen. Ehkä joskus palkkatukityö, ehkä ei.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Jos menisin vaikka Hulluille päiville shoppailemaan tai "törsäämään", kun en ole vuosikausiin käynyt. Tosin inhoan sitä tungosta!

Toiveikas tai ei, on hyvin sattumanvaraista kuka lopulta työllistyy - edes palkkatukityöhön. Toivotan sinulle parempaa tulevaisuutta.

Anonyymi kirjoitti...

Olen ainakin kolme vuotta hakenut uutta työpaikkaa ja aika lannistavaa touhua. Jotenkin kuvittelee, että olisi mahdollisuuksia saada se viimeisin työpaikka, mutta sitten ei kuitenkaan jaksa uskoa. Erääseen isoon firmaan olen vuosien aikana laittanut vaikka kuinka monta hakemusta eri tehtäviin. En olisi valmistumisen jälkeen uskonut, kuinka vaikeaa työpaikan saaminen nykyään on. Tai edes työhaastatteluun pääseminen. Ei väliä vaikka hakisi tehtävään, jossa tiedän että pärjäisin ja koulutusta on, ei silti pääse haastatteluun. En viitsi enää edes soitella niihin, kun olen huomannut sen olevan turhaa. Kai ne siellä tietää kenet ne haluaa palkata, ei väliä vaikka sinne joku innokas soittelee.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea työpaikasta. Seurailin sua enemmän itsekin työttömänä ollessani. Nyt olen ollut jo useamman vuoden töissä, mutta räytyy sanoa että tietyn alakulon ja epävarmuuden ulkopuolelle tipahtaminen jättää silloinkin vaikka asiat ois paremmin. Mutta olen iloinen että pääsit vihdoin johonkin kiinni.

Itsekin kirjoittelin aiemmin blogia mm. työttömyyteen liittyvistä ajatuksista ja se on just niin että se tosiaan on vain yksi näkökulma elämään. Mutta sellainen joka ansaitsee tulla esitetyksi juuri nillä tunteilla mitä se herättää. Nähdäkseni työttömyydestä kirjoittelevia on kumman vähän verrattuna siihen miten yleistä se on.

T. Saima

Anonyymi kirjoitti...

Ps. Mua piristää eniten että voi ostaa matkan ja vaihaa välillä maisemaa. Siihen saa ihan kivasti rahat uppoamaan..

T. Saima

TOIvoton työtön kirjoitti...

Meidän työttömien joukossa on todella monenlaisia kokemuksia ja kohtaloita; ei liene kahta samanlaista? Työttömyydestä on ihan motivoivaa kertoa blogissa, koska siitä aiheesta ei tosiaan liikaa kirjoittajia ole.

On hienoa, että lukijoitakin on vielä tullut lisää!