Viimeisiä

Nyt sai sitten olla tasan viimeinen kerta työvoimapoliittisessa koulutuksessa ja palkattomassa työharjoittelussa – työstä pitää aina maksaa palkkaa oli työ sitten millä nimellä tahansa! Totuus tietenkin on se, etten olisi saanut tuota(kaan) harjoittelupaikkaa, jos olisin siitä vielä kehdannut palkkaa pyytää…  Viimeiseksi kosketuksekseni työelämään se joka tapauksessa tulee jäämään.  On ollut mielenkiintoista nähdä, millaisilla ihmisillä on työpaikka (hyvin monenlaisilla) ja millaisilla taas ei (minulla). Minä kun tarvitsisin sen työpaikan yhtä paljon kuin nuo työssäkäyvät - ja itse asiassa vielä enemmän, koska he ovat olleet ”koko ikänsä” töissä ja minä todellakaan en. 

Viimeisen palkkani sain toukokuussa 2009 ja viimeinen työhaastatteluni oli 44 vuoden ”korkeassa” iässä vuonna 2011. Vaikka parasta ennen – päivämääräni on selvästikin jo mennyt, ei viimeinen käyttöpäiväni vielä olisi ohitettu. Minkä minä sille sitten kuitenkaan voin, etten enää kelpaa mihinkään työpaikkaan? On vain yritettävä selviytyä jotenkin – viimeiseen asti.