keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

”Työelämä on kovaa”


Mikä sitten tekee nykyisestä työelämästä kovan? Sekö, että pitää käyttää niin paljon aikaa kaikenlaisista strategioista, missioista ja visioista jauhamiseen ettei oikealle työnteolle jää aikaa? Vai kenties se, että täytyy joka päivä lunastaa oikeutensa työpaikkaan olemalla pirteä ja iloinen sekä aikaansaava huippusuorittaja?  

Kumpi oikeastaan onkaan kovempaa; työelämä vai työttömyyselämä? Työtön saa olla juuri sellainen kuin haluaa eikä kukaan vaadi häntä olemaan toisenlainen, että hän kelpaisi työttömäksi! Työttömän on kuitenkin hyvä säännöllisin väliajoin todistaa kelpaamattomuutensa työelämään lähettämällä työpaikkahakemuksia, joihin hän ei saa mitään vastausta tai jos saa, niin ”tällä kertaa sinua ei valittu…”, ”valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun…” – tyyppisiä vastauksia. Tällä kertaa? No, ehkä ensi kerralla? Tai sitten ei!

7 kommenttia:

Saretska kirjoitti...

Nyt tuntuu ainakin, että työttömyyselämä on kovempaa, kun muistelen ja vertaan työssäoloaikaan. Oli silloinkin tosi usein pinna kireällä ja ahisti, mutta tämä 24/7 depis on kuulunut ainoastaan työttömyysaikaan.

Rantakasvi kirjoitti...

Kyllähän sitä töissä ollessa tuli joskus valitettua, että on rankkaa.

Sitten työttömänä vasta huomasin, että työelämässä se on enmmänkin asennekysymys. Työttömänä se on oikasti rankkaa, kun kaikki muut ongelmat, esim rahan puute, työterveyshuollon puute jne ovat lisänä.

Toki työelämässä on YT:t ja potkujen uhka, mutta silloin kuitenkin vielä ON se työpaikka ja PALKKA.

Ehkä nyt näen asian vähän avarammin, kun on kokenut molempia vuosikausia.

Ilipo kirjoitti...

Nokialta on tulossa lisää työttömiä tämänpäivän uutisten mukaan. Oulu Tampere ja Salo Nokian tehtaat pitävätä infotilaisuutta työntekijöilleen.

Epätodennäköistä että tilaisuukissa kerrottaisiin iloisia uutisia. Monen kohtalo on kyseessä. Monia uusia työttömiä tiedossa.

Yhtä ahdistavaa on seurata Euron kuvioita. Lisää tukea tarvitaan moneen maahan. Mihin me tarvitsemme mediaa.

Toivoa herättävää on se että Lotossa on jättipotti tiedossa. Mitkähän ovat numerot?

Karhutar kirjoitti...

Tämä ei liity aiheeseen, mutta mitäs pidät tällaisesta uutisesta:
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/ammattiin-valmistuneet-halutaan-tyollistaa-jatkossa-palkkatuella/596419/

Saima kirjoitti...

Mullakin on kokemusta molemmista. Mielestäni pätkätyöläisen ajatuksia kuvaa aika hyvin tuo jälkimmäinen lauseesi. Se on se mikä laittaa väsymään ja kokemaan ettei kerta kaikkiaan vain riitä. Lopulta ehkä luovuttamaan ja ajattelemaan, että sitähän te kaikki halusitte, eikö! Sitten kun on työtön tajuamaan, että töissä ehkä kuitenkin oli parempi, sai aikakin palkkaa eikä tarvinnut kokea työkkärin nöyryyttäviä kommentteja ja kurssituksia.

Itse siis olen vielä töissä mutta joka päivä mietin jaksamistani.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Eipä yhtään paremmalta näytä jo valmiiksi työttömänä olevan tilanne, kun taas kerran jää paljon näitä "huippuosaajia" työttömiksi.

Karhutar: On mielestäni hieman ristiriitaista tuo tukityöllistäminen. Vaikka palkkatuella työllistetty saakin oikeaa palkkaa, niin valtio kuitenkin maksaa siitä tietyn osuuden eikä valtiollakaan loppujen lopuksi ole sitä rahaa!

Anonyymi kirjoitti...

Heippa Toivoton Työtön. Minä olen 29-vuotias ja ollut työttömänä (jota sanaa muuten inhoan, pikemminkin työstä vapaana, vaikka se ei tavoite olekaan olla) vuoden alusta asti. Muuten olen elämäni aikana ollut aina joko koulussa tai työelämässä. En ole ehkä miljoonia hakemuksia lähettänyt, mutta olen kuitenkin hakenut, sellaisia joihin minulla voisi olla toivoa päästäkin, mutta en ole päässyt edes haastatteluun asti YHTEENKÄÄN. Ja 99 % paikasta ei kuulu mitään, vaikka olisin lähettänyt hyviä hakemuksia jne. Ja vieläkin parantelen hakemustani ja cv:stäni poistin nyt siten ikäni, jos se on se. Ehkä aina on väärän ikäinen, varsinkin naisena ollessaan. Nyt luulevat että on jotain lapsiin liittyvää tekeillä, mutta en kyllä mainitse sitä asiaa cv:ssäni, että ei lapsia. Pidän hakemukseni muutenkin myönteisenä, korostan hyviä puolia, välillä itseriittoisemminkin pitäen kuitenkin nöyrän asenteen. Mutta ei se riitä. Onpa todella kiitollista täyttää kaavakkeita, tehdä erikseen hakemuskirje liitteeksi jne, eikä saa kutsua..tai edes kieltävää vastausta. Mitä ihmettä?! Ehkä nykyajassa on vain jotain pielessä, ehkä suurin osa on rekrytointifirmojen varassa, ja heillä ei ole aikaa haastatella kovinkaan monia..monestihan työpaikkailmoituksista saa lukea "Ei aikaa vastata puhelintiedusteluihin".... Kuitenkin...en tunne varsinaisesti huonoa omaatuntoa tästä tilanteesta, koska tämä ei ole oma vikani ja todellakin haen. Siksi en pidä tilannetta "työttömänä". Välillä aika kuluu hitaasti, mutta silti on turha voivotella. Kyllä asiat vielä ratkeavat ennemmin tai myöhemmin ja tälläkin on oma kiero tarkoituksensa!