maanantai 20. maaliskuuta 2017

Taas yksi työhakemus tehty – ja palautekin saatu

Tein jokin aika sitten työpaikkahakemuksen valtiolle.fi – sivuston kautta. Hakemuksen väsäämisessä meni noin kaksi tuntia, koska hakijan tiedot (henkilötiedot, työkokemus, koulutus, osaaminen, esittely, kysymyksiin vastaaminen) kysellään todella perusteellisesti.  Tietoja saa näpytellä melko kauan, jos on työkokemusta monesta eri paikasta. Olenkin jo kuitannut TE- toimistolle tehtävän ”Haen töitä” tehdyksi.

Todellisia mahdollisuuksia saada tätä(kään) työpaikkaa minulla ei ollut, vaikka kokemusta työskentelystä tehtävän tittelillä on noin 2 vuotta. Kokemusta tai osaamista varsinaisesta työtehtävästä ei kuitenkaan ole. Kyseisellä nimikkeellä kun tehdään hyvin erilaisia töitä. 

Saamani vastaus hakemukseen:
”Saimme tehtävään yhteensä 47 hakemusta. Rekrytointi on nyt edennyt siten, että osa hakijoista on kutsuttu työhaastatteluun. Tiedotamme kaikkia hakijoita hakuprosessin lopputuloksesta sen jälkeen, kun valintapäätös on tehty.”
(47 hakemusta on muuten todella vähän näinä aikoina.)


Tämä ei selvästikään ollut kutsu työhaastatteluun, joten työpaikattomuuteni
jatkuu edelleen.


6 kommenttia:

  1. Halusin vaan sanoa että tuo työpaikaton onkin ehkä parempi nimitys kuin työtön. Ehkä alan itsekkin käyttää sitä. Työttömästä sanana saa jotenkin sellaisen käsityksen ettei tee mitään, siis makaa vaan sohvalla ja olla möllöttää. Minulla on ainakin puuhaa ilman työpaikkaakin mutta mieluusti silti sellaisen ottaisin ja palkan myös.
    t. toinen työpaikaton

    VastaaPoista
  2. Itse suosin nimikettä "työnhakija".

    VastaaPoista
  3. Minusta "työpaikaton" on siinä mielessä paras, että myös työssäoleva voi olla työnhakija. Toisaalta työpaikaton ei välttämättä ole työnhakija, siitä syystä ettei tarjolla ole sellaisia työpaikkoja, joita hän voisi hakea.

    VastaaPoista
  4. Minäkin olen hakenut valtiolle, tänä vuonna monen monta kertaa. Siinä työnhakusivustossa on se hyvä puoli, että kun sen on kerran huolella täyttänyt, voi kopioida samat tiedot seuraavaan hakuun - tekee vain uuteen paikkaan uudet selitykset miksi on siitä kiinnostunut.

    No, ei sieltä ole minullekaan mitään herunut. Valtio ei yleensä edes mitään vastaa niille, joita ei huomioi. Jää aina tietämättä ja ymmärtämättä, miksi oli huono hakija, mitä arvostivat siinä, jonka valitsivat. Tai oliko paikka jo alunalkaen jollekin pedattu, mutta se piti silti lain mukaan avata. Tällaista tapahtuu kuulemma rekrytointikonsultin mukaan tosi paljon, nimenomaan valtion paikoissa. Hakijat sitten sinisilmäisesti uskovat, että on mahiksia...

    Luulen, että työnhaku on aika lailla psykologiaa: itse kulutan pari tuntia ihan vähimmillään joka päivä työn hakemiseen, usein kokonaiset päivät. Siinä sitten ikäänkuin kuvittelee tekevänsä jotain työllistymisensä eteen. Taitaa olla turhaa puuhastelua kuitenkin....

    VastaaPoista
  5. Taitavat tosiaan olla nuo valtion(kin) paikat käytännössä jo valmiiksi täytettyjä. Tuleehan siitä ainakin itselle hyvä mieli, että on yrittänyt, vaikka mahdollisuuksia ei olisikaan. Vähän sama juttu kuin äänestämisen kanssa, että todellista vaikuttamismahdollisuutta ei ole, vaikka äänioikeus on.

    VastaaPoista