maanantai 20. kesäkuuta 2016

Kesäjuhlissa

Pääsinpä sentään mukaan kesäjuhliin/ virkistyspäivään, vaikka en yleensä mitään etuja saa, koska ne eivät projektityöläisenä minulle ”kuulu”. Oli ihan mukava tilaisuus, vaikka sää ei suosinutkaan ja lähdin alkuperäisen suunnitelmani mukaan ajoissa pois. No, eipä tullut juotua liikaa ilmaista viiniä. En mennyt saunomaan eikä (pubivisa tai) karaokekaan oikein innostanut… 

Minulla on muuten poikkeuksellisen mukavia työkavereita! Koska heidän tekemänsä työ on henkisesti vaativaa - toisin kuin esim. työpaikassa, josta jäin yli 7 vuotta sitten työttömäksi - ovat he myös henkisesti eri tasolla kuin hiekkalaatikkoasteelle jääneet entiset ”työkaverit”. Näin ainakin olen päätellyt.

Väistämättä tulen hyvin usein ajatelleeksi, miten pienestä on kiinni, olenko esim. kesäjuhlissa vai olenko loputtomasti jatkuvalla ”kesälomalla”, jolla olisin edelleen ilman viimeisintä typo-koulutustani.  Koulutuksen päättäjäiset olivat 4.6.2015, eikä minulla silloin ollut takaisin työelämään pääsystä mitään varmuutta. Nyt, hieman yli vuotta myöhemmin, olen ollut töissä 6 + 3 kk. Kovin vähäistä ja vaatimatonta, mutta kuitenkin… Työllistyminen saattaa toteutua hyvin pienistä ”sattumista” johtuen, mutta ero työttömyyden ja työllisyyden välillä on valtaisa; elämä on oikeastaan aivan erilaista, kun on työpaikka, jonne saa mennä. No, vielä nelisen viikkoa tätä - ja sitten?


5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sitten chillailet ja nautit elämästä ja kesästä! :) Ei se elämä ole kokonaan tehty työnteolle. Tämä elämä on aivan liian lyhyt joistakin työasioista tai niiden puutteesta ulista.

Tottakai riippuu perspektiiveistä ja elämän kokemuksista, mutta itselläni on ollut eräs tapahtuma elämässäni, minkä takia meinasin menettää henkeni ja nytten näin työttömänä se työttömyys ja siitä vinkuminen lähinnä huvittaa ja se oma aikaisempi asenteeni rahaan ja työntekoon on sen tapahtuman kautta muuttunut merkittävästi.

Tavallaan sain ”toisen mahdollisuuden” ja se avasi todella paljon silmiäni tähän elämään suhtautumisessa.

Mielestäni et ole ”toivoton työtön”, sillä aina on olemassa toivoa, ja vaikkei aina voi voittaa, ei edes joka kerta, mutta silti on aina toivoa olemassa! :)

Hyvää Juhannusta sinullekkin!

tth78 kirjoitti...

"työasioista tai niiden puutteesta ulista." - No niin, no. Kaikilla meillä ei ole rajatilakokemuksia ja täten vaikea ymmärtää, miltä se oikeasti tuntuu saada toinen mahdollisuus elämälle. Olet ilmeisesti ollut työelämässä ennen kyseistä kokemusta? Entäs me, jotka koulun penkiltä syrjäytettiin suoraan työttömyyskortistoon ja vailla vastaavia kokemuksia oravanpyörästä ja sen turhamaisuudesta emme tiedä elävämme parasta aikaa elämässämme? Toki sitä työttömänä voi tehdä kaikenlaista ilmaista, mutta olisihan se toisaalta jännittävä kokeilla sitä työelämää, jota niin monet tuntuvat pitävän isona osana elämää.

Meillä jokaisella on oma taakkamme kannettavana. En sillä yritä ollenkaan väheksyä kokemuksiasi ja elämänarvojesi jalostumista sen myötä. Mietin vain, että miten voi luopua jostain mitä ei sinulla koskaan ole ollutkaan?

TOIvoton työtön kirjoitti...

Hyvää juhannusta kaikille!

On toki suhteellista, mihin muihin kokemuksiin työttömyyttä vertaa,
jolloin työttömyyskin saattaa näyttäytyä erilaisessa valossa. Mielestäni työttömäksi pakotettuna oleminen on kuitenkin aina jonkinasteinen rasite elämässä; jos kaikki olisi muuten hyvin, niin työttömänä oleminen häiritsee - paitsi kesäisin...

Toisaalta jos ja kun (usein) elämässä on muitakin murheita, niin työttömyys on siinä ohessa rasittamassa vielä lisää. Koskaan (tai ainakin erittäin harvoissa tapauksissa)
pitkäaikaistyöttömyys tuskin on tervetullut kokemus.

Muuten, minä en "ulise" enkä "vingu" - jätän sen tehtävän koirille ja kissoille!

Myöskään blogini nimessä olevaa toivottomuutta ei ole aina syytä ottaa niin vakavasti. Olen kyllä ollut oikeasti toivoton työllistymiseni suhteen näiden pitkien työttömyysvuosieni aikana,
mutta koska tällä hetkellä olen kuitenkin töissä, olen vähemmän "toivoton".

Anonyymi kirjoitti...

”Muuten, minä en "ulise" enkä "vingu" - jätän sen tehtävän koirille ja kissoille!”

Heh, sanavalintani olivat ehkä hieman typeriä enkä tarkoittanut sinua henkilökohtaisesti näillä vaan yleisesti työttömien ihmisten harmittelua tilanteestaan mikä toki on erittäin ymmärrettävää ja luonnollista.

Vaikka se aikaisempi tapahtuma elämässäni onkin muuttanut asennettani työttömyyteen, en minäkään tietenkään tästä työttömyystilanteestani mitenkään erityisemmin nauti. En vain suhtaudu siihen niin vakavasti kuin aikaisemmin.

Nyt muutenkin, kun hakijoita on jokaiseen avoimeen paikkaan todella paljon, ovat mahdollisuudet työllistyä todella pienet. Eli yksilötasolla tilaanteelle ei oikein edes muuta mahda kuin yrittää parhaansa ja toivoa parasta työllistymisen suhteen.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Työttömyydestä ei juurikaan voi nauttia, mutta mikä sitten on vakavasti suhtaumista ja mikä taas ei? Työttömyys vaikuttaa niin moneen asiaan, ettei sitä oikein voi sivuuttaa olankohautuksellakaan...