tiistai 1. joulukuuta 2015

Puolivälissä ollaan

Palkkatukipestini puoliväli on jo koittanut ja kolme kuukautta on hujahtanut todella nopeasti. Olen jokaisena työpäivänä iloinnut siitä, että saan olla töissä. Minä jos kuka tiedän, ettei työssäkäyminen ole itsestään selvää eikä tule koskaan olemaan. Töissä on ollut hyviä (enemmän) ja huonoja (vähemmän) hetkiä ja sellaisiakin hetkiä, jolloin olisi tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin ja sanoa, että pitäkää P****nne! Työni ei sinällään mitään erityisen ”hohdokasta” ole, mutta melkein mikä muu tahansa työ kelpaa, kunhan en puhelinmyyjäksi joudu.  Tässä työssä minun ei tarvitse soittaa kenellekään, mutta työpuhelimeni jopa soi silloin tällöin, mitä ei todellakaan edellisissä työpaikoissani tapahtunut.

On ollut sellaisiakin päiviä, ettei minua olisi niin suuresti huvittanut mennä stressaantumaan melko rasittavien ja lopulta hieman merkityksettömien/tyhjänpäiväistenkin  työtehtävien (eivätkö useimmat työtehtävät sellaisia kuitenkin ole?) parissa stressaantumaan, mutta kun ajattelen teoreettisia vaihtoehtoja: jäisinkö oikeasti mieluummin kotiin vai menisinkö töihin – olivat työtehtäväni sitten millaisia tahansa - niin töihin meno tietenkin voittaa 100-0! Nautin nyt niin kauan kuin tätä kestää, mikä siis ei ole enää kauan… Eilen oli joka tapauksessa kolmas palkkapäivä.


4 kommenttia:

Saretska kirjoitti...

Monesti olen minäkin miettinyt, että ei tällä palkalla kannattaisi niin kauheasti stressiä repiä, mutta kun ei luonteelleen mitään voi: kaikki pitää tehdä aina täysillä :D

Mulla loppu häämöttää jo: työsuhde on tammikuun loppuun, mutta ylitöitä ja lomapäiviä on kertynyt niin paljon, ettei montakaan työpäivää ole enää jäljellä. Aika ontto olo.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Ontto olo minullekin tulee, kun työllistämispätkä lähestyy loppuaan.
"Alkuun on jo matkaa loppua enemmän..." - Kaija Koota lainatakseni.
Kyllä sitä vaan niin helposti tottuu työssäkävijän elämään, mutta työttömän elämään ei tottunut edes kuudessa vuodessa!

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista lukea kokemuksiasi työssäkäynnistä työttömyyden jälkeen. Yleinen mielipidehän on, että pitkäaikaistyötön on alta aikayksikön työkyvytön myös.

Yksi hyvä puoli on työssäkäynnissä myös, että pystyy suunnittelemaan asioita, tietää koska loma jne. ja tietysti rahaa enemmän.

Sain TE-keskukselta kutsun tilaisuuteen jossa ulkopuolinen konsultti opastaa meitä "Verkkoasiointiin ja Te-keskuksen uusiin palveluihin." Tietysti uhkalla, että työnhaku voimassa vain siihen saakka, kun sinne menee. Ajankohta on 22.12 ja en ole kuullut tätä ennen työkkärin suunnalta vuoteen mitään, itse olen ollut aktiivinen siihen suuntaan ja muutenkin, myös verkkoasioinnin osalta.

Ketä tämäkin palvelee. Ja voin kuvitella, kun tuossa vaiheessa kun on koulujen lomat alkaneet, että joku työtön parka on voinut jopa suunnitella matkaa sukulaisiin, tai kenties ostaa halvat junaliput joita ei voi vaihtaa. Itse en onneksi ole mihinkään lähdössä ja voin ilman suurempia hankaluuksia mennä kuuntelemaan kuinka tärkeää asiaa siellä jouluviikolla on. Tulee mieleen paljon asioita te-toiminnan resurssien kohdentamisesta jne. mutta tälläistä tämä on.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Jostain syystä nuo pakkotilaisuudet ovat aina/usein loma-aikoina.
Se lienee joku TE-keskuksen taktiikka?

Tosiaan, millään tavalla työkyvyttömäksi en kuuden vuoden pa-työttömyyden aikana tullut!