maanantai 27. huhtikuuta 2015

Vain palkka(tuki) puuttuu

Silloin, kun palkattomassa työssäoppimisessa lähes unohtaa olevansa töissä ilman palkkaa, saattaa siellä hetkittäin jopa viihtyä. Kyllä täysipäinen ihminen (ainakin niin kauan kuin vielä sellainen olen tällä menolla…) oikeasti kaipaa mielekästä tekemistä, virikkeitä ja  tilaisuuksia saada käyttää aivojaan ja osaamistaan!

Palkka olisi kuitenkin erittäin tarpeellinen ja tervetullut, mutta kukaan ei ole sitä halukas maksamaan. Palkkatukimahdollisuutta on top- paikassa jo useaan kertaan tuotu esiin – saa nähdä, miten sen kanssa tulee käymään?! Turha kai minun on edes siitä haaveilla? Henkilö, jolta aiemmin kysyin vihjatusta palkkatukipaikasta, vastasi että vuodenvaihteen tienoilla saattaisi olla jotain tarjolla . Parempi kai palkkatukityö vuodenvaihteessa kuin ei mitään työtä enää ikinä?

Puolen vuoden palkkatukityön jälkeen ymmärtääkseni pääsisin takaisin jonkinlaiselle ansiosidonnaiselle päivärahalle, jolloin minun ei tarvitsisi ihan niin paljon määritellyn köyhyysrajan (nettotulot 1170 €/kk) alapuolella sinnitellä. Tosin myös ansiosidonnaista päivärahaa (sekä äitiyspäivärahaa) saadessani olen ollut tuon (netto)tulorajan alapuolella!
Ansiosidonnaiseni bruttona oli tuon nettoköyhyysrajan paikkeilla...

Olen siten ollut insinööriksi valmistumiseni jälkeen enemmän virallisen köyhyysrajan alapuolella kuin yläpuolella…



4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

http://www.hs.fi/ura/a1429847066402

TOIvoton työtön kirjoitti...

Uskon kyllä omiin kykyihini ja olen aina uskonut, mutta koska rekrytoijat eivät ole niihin uskoneet, niin työttömänä olen.

"Jos taas homma menee pieleen, syy on optimistin mielestä joko epäotollisissa olosuhteissa tai muissa ihmisissä."

Tämän määritelmän perusteella minä olen optimisti...

Onko siis pessimismi(ni) syy vai seuraus? Se on ehdottomasti seurausta kaikesta siitä, mitä elämäni varrella olen joutunut - itsestäni riippumattomista syistä - kohtaamaan! Kaikkiin asioihin ei elämässä pysty vaikuttamaan - oli sitten optimisti tai pessimisti. Jos joku näin kuvittelee, on häneltä vielä paljon elämää näkemättä.

Olennaista on, mitä ihminen tekee, ei se, mitä hän ajattelee."

Juuri näin! Koko ajan tässä olen kuitenkin opiskellut ja yrittänyt työllistyä.

Anonyymi kirjoitti...

Positiivinen ajattelu on myös yksi tehokkaimmista keinoista tuhota maapallo.

Optimisti voi pärjätä hyvän aikaa, ilman peiliin katsomista. Jos taas tuuli kääntyy ja tulee turpaan oikein kunnolla, niin sieltä kanveesista ei välttämättä nousta. Näin voi tietysti käydä kelle tahansa ajattelutavasta huolimatta, mutta on suurempi riski musertua, jos elää niin, että näkee itsensä kaikkivoipaisena.

Pessimistejä, negatiivisuutta ja kritiikkiä tarvitaan yhteiskunnassa.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Olin minäkin optimisti vielä opiskeluaikana ja ollessani ns. vakituisessa työsuhteessa.
Sittemmin olen kokenut sellaista kohtelua, että optimismini on väistämättä karissut!