Heinäkuussa töissä

Minulla on ollut ilo olla heinäkuussa töissä ainakin neljä kertaa: työssäoppimassa vuonna 2012, pätkätyössä vuonna 2016, työkokeilussa vuonna 2020 ja nyt kesäsijaisena vuonna 2021. Näistä vain kaksi on siten (ollut) palkallista työtä. Onhan se kai jonkinlainen saavutus olla vielä 55-vuotiaana kesätöissä. Siellä on kiva kuunnella, kun eräs kehuu tehneensä samaa hommaa 25 vuotta ja olevansa siinä nopea. No, minä vasta opettelen, mutta ilmeisesti muodostan kuitenkin hänelle jonkinlaisen uhan, koska näitä asioita on tarve korostaa?

Täytyy ottaa illoista ja viikonlopuista kaikki irti, koska kesä menee muutenkin todella nopeasti ja töissä ollessa vielä nopeammin. Työt eivät ainakaan vajaamiehityksellä kesken lopu, joten työpäivät vilahtavat ohi tuosta vain. On hieman erilainen meno kuin edellisessä pestissä, vaikka kyllä sielläkin tekemistä oli.

Parempi vaihtoehto olisi olla heinäkuussa vapaalla ja sitten syksyllä ja talvella, kun on tylsää ja ankeata, töissä. Tässä saattaa käydä nyt juuri päinvastoin siihen tilanteeseen verrattuna. Onko minulla enää vain 4 viikkoa työelämässä jäljellä?

Oma tilanteeni on tällainen (voisiko sen paremmin sanoa):

”Suomi on tehty ihmisille, joilla on vakituinen kokopäivätyö, muut ovat sitten jotain työnkerjääjiä määräaikaisilla sopimuksillaan ja pikkutunneillaan. Heitä heitellään ulos ja sisään, sitten nämä vakituiset Hannu Hanhet myhäilevät tyytyväisyyttään saaden palkkaa joka kuukausi ja ovat siinä suojatyöpaikassaan - näitä kuulkaa Suomessa riittää.”

vauva.fi/keskustelu//tyottomyytta-ei-tajua-ennen-kuin-sen-kokee-itse