Olen
aikaisemminkin ihmetellyt/ kritisoinut sitä, kun harrastuksiin tullaan ns. työ edellä.
”Huomasin töissä, että kelloni jätättää…” (Miksi ei voi
sanoa vain, että huomasin aiemmin
päivällä kelloni jätättävän?)
”Meillä oli
tänään töissä tyhy-päivä” (eli
työhyvinvointipäivä)
Minullapa
oli tänäänkin typa eli työttömyyspahoinvointipäivä ja se on
itse asiassa joka päivä! Toki kiinnitän - sattuneesta syystä - mahdollisesti
liikaa huomiota tuohon töissä -
sanaan ja töistä puhumiseen eikä
kukaan toinen edes noteeraa koko asiaa, mutta tämä on minun näkökulmani näin työpaikattomana. Menen
jumppaan mm. unohtaakseni edes hetkeksi työpaikattomuuspahoinvointini
(typapan), mutta kun eivät muut ihmiset mitenkään osaa olla jatkuvasti
puhumatta töistään ja työpaikoistaan.
Erään jumpan tapauksessa tämä ilmiö voi johtua siitä, että kyseinen jumppa
alkaa jo puoli viideltä eikä sinne mitenkään kunniallinen työssäkäyvä
kansalainen voi ehtiä, joten täytyy sitten korostaa olevansa töissä.
Tämä sama ilmiö esiintyy millä tahansa elämänalueella.
VastaaPoistaLapseton ei voi osallistua keskusteluun, jossa ruoditaan lapsia tai lastenlapsia.
Yksinelävä tuntee olevansa syrjässä kun perheellisillä juttua piisaa puolisosta ja lapsista ja perheen tekemisistä.
Elopainonsa kanssa tuskaileva ei ole samalla aallonharjalla ihmisen kanssa, jonka mielestä normaalipaino on jokaiselle mahdollista. Ei muuten ole, joku ei liho kirveelläkään ja jollekulle toiselle ylipainosta ei vaan pääse konstilla jos toisellakaan.
Työtöntä sapettaa, kun kaikkia mahdollisia asioita hoidetaan työ edellä. Joo, pääsen päivällä, mulla on töistä vapaata huomenna, on oikea vastaus. Jos sanoo, että olen työmarkkinoiden käytettävissä alvariinsa ja siksi pääsen myös päivällä, niin kyllä katsotaan vähän viistoon. Asiakaspalvelijalla meni kerran jauhot suuhun, kun sanoin suoraan, että en ole töissä. Jostain syystä hänen piti ottaa tämä töissä oleminen esille, kun hoidettiin jotain ihan tavallista asiaa.
Kaikesta huolimatta haluan kuitenkin olla minä. Enhän voi tietää, mitä kaikkia vaikeuksia jollain muulla on. Omat vaikeuteni olen oppinut jo kantamaan. Mitä niitä muita kadehtimaan.
Olet oikeassa siinä, että työttömyyden tilalle voi laittaa minkä tahansa osattomaksi jostakin jäämisen ja asetelma pysyy samana. Minusta tässä ei kuitenkaan ole kyse niinkään kateudesta, vaan siitä että haluaisin olla liikuntaharrastuksessa tasavertainen muiden kanssa
VastaaPoistaenkä muita "huonompi", koska olen työpaikaton. Tämän vuoksi töistä puhumisen voisi jättää kokonaan harrastusten ulkopuolelle.
Kyse on osattomuuden tunteesta, ei kateudesta.
VastaaPoistaJuuri näin.
Poista