”Turhautumista työnhaussa
Etenkin 50 vuotta täyttäneet sanovat, että työnhaku kestää vuosikausia, ja aina edes vuosien hakemisella ei saa työpaikkaa.
Työnantajilla saattaa olla viisikymppisistä väärä mielikuva. Hakijoita tulisikin katsoa yksilöinä, ei massana.”
Omalla kohdallani työnhaku on nyt kestänyt joko yhdeksän
vuotta tai kohta kaksi vuotta, laskutavasta riippuen. Sitä edellisellä kerralla
työnhakua kesti nelisen vuotta. Työnhaku voi jatkua siihen
asti kun pääsen eläkeikään (vaikka en eläkettä saisikaan), koska ei työpaikan
saamisesta ole mitään takeita tai ”lupausta”! Ei onnistu minulta kesäsijaisuuden
saaminen työkokemuksen hankkimista varten, ei vuorotteluvapaan sijaisuuteen
pääsy, ei yhtään mikään!!
Työnhaku kestää siis joko eläkeikään tai kuolemaan asti,
kumpi ensin tuleekaan. Vaikka saisin jonkin määräaikaisen työpaikan, myös
silloin minun on jatkettava työnhakua edelleen. Olen nyt parin päivän sisällä
saanut kolme täystyrmäystä
työnhakuuni liittyen. Näitä ei kuitenkaan (olen näin netistä lukenut) ”pidä ottaa henkilökohtaisesti.” Työnhakua
tehdään nimenomaan omalla persoonalla,
joten miten voisin olla ottamatta henkilökohtaisesti toistuvia omaan
persoonaani kohdistuvia hylkäyksiä?
Olen myös miettinyt, että kun jatkuvasti toitotetaan miten persoona pitää laittaa likoon työnhaussa ja haastattelut alkaa olla yhä useammin videohaastatteluita tai vastaavia, niin miten se vaikuttaa työnhakijoiden fiiliksiin itsestään. Kun laittaa melko geneerisen perushakemuksen (toki viilaten kyseiseen paikkaan sopivaksi) ei se hylkääminen tunnu ihan niin ihon alle menevältä. Entä sitten kun on videolla yrittänyt olla fiksu ja edukseen ja tulee se "ei kiitos"-vastaus? Jotenkin tuntuu et sitten on jo vaikeampi olla välittämättä jokaisesta "ei kiitos"-vastauksesta.
VastaaPoistaNoista vuorotteluvapaan sijaisuuksista, omalla alalla (tai siis alalla johon olen kouluttautunut ja josta haen työtä) tiedän muutaman jotka ovat tosiaan saanneet sijjaisuuden ihan työkkärin kautta, mutta aivan valtaosaan otetaan joku, joka on jo tehnyt sijaisuus-pätkiä aiemmin, ehkä jo opiskeluaikana aloittanut ja on tuttu. Ja hekään ei sitten työllisty pysyvästi kuitenkaan, vaan ovat ikuista sijaisreserviä.
Vuorotteluvapaan sijaisuuksia on todella vähän edes tarjolla, ja luullakseni niihin on usein jo sijainen valmiiksi valittuna.
PoistaVielä kun rekrytointeja ulkoistetaan, tai ainakin hakusivustot ovat sellaisia geneerisiä niin jos ei täppä osu oikeaan ruutuun niin tippuu auttamatta pois pelistä ja saa automatisoidun hylkäysvastauksen.
VastaaPoistaItse olen viime vuodet kunnostautunut ja laittanut aina hylkäyskirjeeseen vastauksen, jossa kysyn omia kehityskohteita, jotta jatkossa olisin potentiaalisten joukossa.
Nyt kun vastaukset tulevat automatisoidusti eri järjestelmistä, tuokin tie on suljettu. Väkisinkin sitä tuntee itsensä aika arvottomaksi kun saa hylkäyksiä rekryihmisten lisäksi myös rekrytietokoneilta...
Minä en ole kysellyt rekrytoijilta syitä valitsemattomuuteeni, koska vastaukset olisivat kuitenkin pelkkää sanahelinää. Joskus palautetta on annettu kysymättä, kun on vaivauduttu jopa soittamaan valinnan tekemisen jälkeen ei-valituiksi tulleille. Tällainen toiminta taitaa olla käynyt kovin harvinaiseksi nykyisin?
PoistaMietin just, että kaikki työpaikkani olen saanut ilman erillistä välikättä eli rekrytointiammattilaista. Pomo, jonka alaiseksi minut on palkattu, on minut myös suoraan haastatellut.
VastaaPoistaTyöttömäksi jäätyäni olen ollut näitten rekrytointi-ihmisten kanssa tekemisissä ja yhtä tyhjän kanssa. Helpommin on päässyt töihin ilman näitä välikäsiä.
Heidän seuloistaan tippuu paljon hyviä ehdokkaita pois ihan vaan siksi, että heillä ei ole kyseisestä työstä ensikäden tietoa eikä ymmärrystä työn sisällöstä tai mistään muustakaan. Ehkä heidän rutiiniprosessointiaan onkin siirretty koneälyn hoitoon.
Itsellä vastaavia kokemuksia. Kun on tuleva esimies haastatellut, olen saanut työpaikan. Kun väliin tulee rekrykonsultteja ja testauksia, en menesty. Onko tästä pääteltävä, että osaan toimia työmaailmassa, mutten sovi testimaailman muotteihin?
PoistaSama on myös minulla, kun tarkemmin ajattelen!
PoistaEnpä tiedä mihin noita rekrytoinnin "ammattilaisia" loppujen lopuksi tarvitaan?
He ovat osa sitä koneistoa jota taloudeksi kutsutaan... Noiden sekä työnhakukonsulttien kissanpäivät ovat olleet jo vuosia kun talous on sakannut. Jos rumasti sanoisi niin noilla haaskalinnoilla taas on työnsarkaa vaikka muille jakaa.
VastaaPoistaHaikeudella muistan, miten vanhan kansan automaatiomestari sanoi, että jos hänen silmä kunnollisen työntekijän löytymiseksi pettää niin silloin on hänen aika siirtyä syrjään. Vahvasti uskoi ihmistuntemukseensa ja silloin ei kuulemma montaa hutia ollut 40v uran aikana tullut...
Työnhaku on tosiaan mennyt kikkailuksi ja huomiotaloudeksi. Rekrytointikonsultit osaavat valita vain tietyt (eli samant) yleispätevät kriteerit täyttäviä henkilöitä - tulevasta työnkuvasta riippumatta.
Poistaoletko törmännyt kommentteihin tuttaviesi tai ystäviesi tms. taholta, että "miten aikasi kuluu" kun olet työttömänä tai että "miten kestät tuota "oleilua" "? näin minulle sanoi eräs ihminen. Tuntui todella, todella pahalta, kun työttömyys ei ole oma vikani. Ja näin sanoi työssä käyvä ihminen.
VastaaPoistaOnneksi minulta ei ole noin suoraan kysytty mitään, koska kärsin työpaikattomuudestani jo muutenkin ihan tarpeeksi. Minulla on usein taipumus tulkita jotkut satunnaiset sanomiset moitteeksi työttömyydestäni, vaikka aina ei niin tarkoitettaisikaan. Tai mistäpä tiedän, vaikka tarkoitettaisiinkin?!
Poista