perjantai 21. heinäkuuta 2017

Jälleen vuosi työpaikattomana

On kulunut vuosi siitä, kun määräaikainen työni loppui. Aikaa on siten kulunut enemmän kuin työssäoloani (10 kk) yhteensä kesti. Tämä on kolmas työttömyysjaksoni ja olen nyt viisikymppinen (51). Olen ollut työpaikattomana yhteensä: 11 v 11 kk  (27 v on kulunut insinööriksi valmistumisestani.)

Kuten itsekin tiedän, ja edellisen bloggauksen kommenteissa myös vahvistetaan, minulta puuttuvat (ainakin) ns. kova osaaminen (eli olisin hyvä ”jossain”) sekä myynti- ja verkostoitumistaidot. 

Olen hyvä monessa asiassa, mutta ikää minulle on kertynyt ”liikaa”.
Olen myös päivittänyt osaamistani jatkuvasti. 

10 kommenttia:

  1. Vaikka olen puhunut pahaa vuokratyöstä, (HS,mielipide, joskus vuonna 2008)

    Niin olen antautunut ihan nyt agenttejen valtaan, ja nekin tekevät työtään, koska muuten eivät tienaa.

    Olen irtisanomisen jälkeen taas töissä.Kuinka kauan? En tiedä. Päivä kerrallaan, kunnes sanovat, että elä tule enää tänne.

    VastaaPoista
  2. Saman ikäisiä ollaan ja minullakin on kolme työttömyysjaksoa takana. Vuosien aikana olen kouluttautunut neljään eri ammattiin, viimeisimpänä hoitoalalle. Toivon, että viidettä alanvaihtoa ei tarvitse enää miettiä.

    VastaaPoista
  3. Myös vuokratyöpaikkoja olen vuosien varrella hakenut, huonolla menestyksellä.
    hienoa, että joillakin (aloilla) se onnistuu.

    Olet kuitenkin saanut työpaikkoja uudelleenkouluttautumisiesi jälkeen?
    Olisinpa minäkin...

    VastaaPoista
  4. Jos näyttää siltä, että niitä työpaikkoja ei vain kerta kaikkiaan ole, tai jos on niin niitä ei saa, niin olisiko mahdollista kehittää sellainen itse? Työtä tässä maassa on kyllä, mutta työpaikkoja sen sijaan ei riitä läheskään kaikille.

    Itse ratkaisin ongelmani (ikää yli 50v ja maakunnan työvoimatilanne ylikyllästetty oman alani työttömillä insinööreillä ym.) sillä tavalla, että lähdin mukaan osuuskuntaan. Teen töitä osuuskunnan palkkalistoilla (en siis ole yrittäjä enkä edes kevytyrittäjä) ja homma on toiminut kohtalaisen hyvin jo muutaman vuoden. Minulle kävi hyvin, sillä työlleni on löytynyt kysyntää. On tietysti eri asia, jos ei ole sellaisia taitoja, joilla voisi ansaita. Silloin osuuskuntakaan ei tietysti ratkaise mitään. Vaan eipä silloin tietenkään ole suuri ihme, jos työpaikkaakaan ei löydy.

    VastaaPoista
  5. Edelliseen kommenttiini jatkan vielä sen verran lisää osuuskuntakuvioista, että jos sinulla olisi kiinnostusta rakentaa työpaikkasi itse, niin ota yhteyttä osuuskunta Pirkanmaan Pestiin. Sen valitsin itselleni ja olen ollut siihen tyytyväinen.

    Jos asia kiinnostaa ja sinulla on jotain taitoja, joita voisit käyttää ansaintamielessä (ja vaikka ei olisikaan, mutta on mahdollista hankkia), niin tuossa et ainakaan menetä mitään. Minulta ei ole kukaan kysynyt ikääni, vaan kaikki ovat enemmän kiinnostuneita siitä, mikä on tuntiveloitus tai että saako työstä kotitalousvähennyksen jne. Parasta oli se, että pystyin vaikuttamaan omiin mahdollisuuksiini, eikä minun tarvinnut jäädä sen varaan, että suostuisiko joku armollisesti tarjoamaan minulle työpaikan.

    VastaaPoista
  6. Kyllä minulla monia taitoja on, mutta on eri asia onko niille kysyntää osuuskuntayrittäjänä (tai muuna yrittäjänä). Markkinointia tuossakin hommassa pitää tehdä ja siinä olen huono. Vihjaisetko minkä tyyppistä työtä teet, eli
    mille olisi kysyntää?

    VastaaPoista
  7. Olen tehnyt monenlaista, pääasiassa sellaisia juttuja, jotka on tuttuja omien harrastusten kautta: pieniä kodin korjaus- ja kunnostustöitä, puutarhanhoitojuttuja kevätleikkauksista alkaen, tapetointi ja maalaushommia, viherrakentamista, kalusteasennuksia yms. Alkuun tietysti aloitin pienemmällä repertuaarilla ja kokemuksen myötä tarjonta on vähitellen laajentunut: sauna- ja keittiöremontteja, sisutus- ja puutarhasuunnittelua jne. Näissä on riittänyt imua ihan mukavasti ja tärkeintä on, että voin tehdä niitä asioita, joista nautin. Silloin kun motivaatio on kohdallaan, tulee opeteltua uutta ja opittua kaikenlaista ihan huomaamattakin, joten kehitys on hurjaa. Nää mun jutut on aika painottuneita käsillä tekemiseen, mutta entisessä elämässä tuli istuttua tarpeeksi konttoripöydän ääressä ja vaihtelu virkistää mukavasti.

    Yksi missä olisi kysyntää, on isännöintipuoli, sillä se on ala, joka ei ole ulkoistettavissa Intiaan tms ja jossa vanhempi polvi eläköityy kovaa vauhtia, mutta uutta väkeä ei ole isommin tulossa tilalle. Ilmeisesti isännöinti ei ole nuoremman väen mielestä riittävän mediaseksikästä hommaa. Tampereella on muistaakseni nyt syksyllä alkamassa työvoimakoulutuksena teknisen isännöinnin kurssi, jonka kesto ei ole kuin muutamia kuukausia. Sillä ei tietysti pääse ihan täysiveriseksi isännöitsijäksi, kun siinä jää kirjanpito-osuudet yms. väliin, mutta se ei suuremmin haittaa, kun kirjanpitotaitoista väkeä tulee oppilaitoksista pilvin pimein. Ne, jotka osaa taloutta ja kirjanpitoa, ei välttämättä ole kiinnostuneita teknisestä puolesta. Omien kokemusten mukaan isännöintipuolella on sellainen tilanne, että isännöintitoimistoilla on aika hyvin varaa jopa valita asiakkaansa. Pienemmät taloyhtiöt ei niitä edes kiinnosta...

    Jos olen blogiteksteistäsi oikein ymmärtänyt, niin teknis-teoreettisen oppimateriaalin sisäistäminen tuskin olisi sulle ihan uusi juttu (insinööritaustalla?), joten uusi ammatti saattaisi olla hanskassa alta aikayksikön... ;-) Jos ei 11v aikana ole tullut osumia työnhaussa, niin eiköhän siitä voi jo vetää jotain johtopäätöksiä. Jotain helpommin myytävää osaamista kannattaisi varmaan hankkia.

    Parhainta jatkoa sinulle, toivottavasti elämä alkaa hymyillä enemmän!
    toivottaa yksi toinen entinen insinööri :-)

    VastaaPoista
  8. Eikös insinööreille ole myös ns. muuntokoulutusta? Jokunen aika sitten oli uutisoitu esim. työttömille IT-alan insinööreille järjestetystä muuntokoulutuksesta rakennusalan insinööriksi. En nyt muista paikkakuntaa, missä tätä järjestettiin, mutta tällä hetkellä rakennusalan teknisistä osaajista on pulaa ja työllisyysnäkymät kai aika hyvät.

    VastaaPoista
  9. Hei Anonyymi-kaima! Toi insinöörien muuntokoulutus rakennusalalle kuulostaa tosi hyvältä itseäni ajatellen ja aion ottaa selvää. Kiitti vinkistä!

    Sitten vähän lisää Työpaikattomalle:
    Edellä hehkuttamani teknisen isännöinnin juttu oli näin jälkeenpäin katsoen juttu, joka on kiinnostavampi itselleni eikä sittenkään välttämättä kovin hyvä jonkun muun tilanteeseen. Nimittäin noi teknisen isännöitsijän tehtävät on tietty sellaisia, että ne pitää käytännössä myydä jonkun isännöintitoimiston kautta ja silloin loppuviimeksi tulee ongelmaksi löytää sellainen & vielä päästä sinne töihinkin. Ja kun juuri se työpaikan saanti on ollut kiven alla, niin silloin vinkkini ei auta yhtään enempää kuin jos kääntäisi veistä haavassa... Sorry.

    Toi osuuskuntakuvio oli enemmänkin oljenkorsi siihen toiseen suuntaan, jossa työpaikan voi tavallaan rakentaa itse (eikä tarvii olla sen armopalan toivossa, että joku muu sattuisi lahjoittamaan työpaikan). Silloin pystyy itse vaikuttamaan asioihin eikä oma tulevaisuus enää olekaan pelkän onnettaren varassa. Olipa kyse sitten osuuskunnasta, omasta yrityksestä tai valmiista työpaikasta, niin aina pitää olla jotain sellaista, mitä osaa ja mitä voi myydä. Jotain sellaista osaamista, mikä on rahan arvoista ja jolla voi tehdä rahaa. Se jokin kun löytyy, niin sen jälkeen tekeminen ja tienaaminen onnistuu kyllä. Siinä vaiheessa tarvii sitten vain miettiä, että hoitaako homman osuuskunnassa, omassa yrityksessä vai jonkun työnantajan leivissä. Joista viimeksi mainittu on ehkä hankalin toteuttaa, kun siinä on sen työantajakortin varassa. Löytyykö sellaista ja ottaako se töihin.

    No, toivottavasti sait näistä kirjoituksistani jotain hyödyllistä irti. Halu auttaa on vilpitön, sillä tiedän kyllä, miten toivottomalta tuntuu ajatus siitä, että pitäisi saada joku muu palkkaamaan juuri minut. Varsinkin kun oma ikäni alkaa vitosella. Omalla kohdalla taktiikkani toimi hyvin - ehkä siitä voisi olla jotain apua sinullekin.

    VastaaPoista
  10. Kädentaidoillani en pysty itseäni työllistämään, koska "peukaloni on keskellä kämmentä".

    Töitä olen toki saanut 11 vuoden aikana, koska olin töissä 11/2006 - 5/2009,
    mikä tosin tuntuu nyt pieneltä ihmeeltä... Käytännössä en enää ole työllistynyt viimeisen kahdeksan vuoden aikana - puolen vuoden palkkatukityötä ja lyhyttä projektityötä lukuunottamatta.

    Eräs toinen työpaikaton bloggaaja opiskelee parhaillaan isännöitsijäkoulutuksessa, joten odotan mielenkiinnolla lopputulosta. Tuskin kuitenkaan hakeudun vielä yhteen lisäkoulutukseen, koska niitä olen jo useita suorittanut vuosien varrella.
    (En enää aikoihin ole mitään insinöörin hommia edes yrittänyt hakea enkä todellakaan kuvittele niitä saavani.)

    VastaaPoista