sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Isän syntymäpäivä

Tänään olisi ollut isäni 74. syntymäpäivä, vaan toisin kävi... Hän menehtyi toukokuussa toissakesäisen pyöräilyonnettomuutensa seurauksiin.
 (Huom! Isäni käytti pyöräilykypärää, mutta valitettavasti kypärä ei estä niskavammaa.)
Poikani, joka oli silloin 14-vuotias, kysyi minulta: "Miten pahasti vaarille kävi?". Vastasin, että: "Liian pahasti". Nyt on käynyt vieläkin pahemmin, koska isää ja vaaria ei enää ole.

"Jotkut asiat ovat ihan liian kipeitä ajateltaviksi:
Isää ei enää ole.
Olin läsnä hänen menehtyessään.
Kävelin ulos sairaalasta, maailmaan ilman isää.
Kannoin isän uurnan ja laskin sen hautaan.
Isä on kuollut."

(Mukailtu täältä)

Kuvahaun tulos haulle the Swing Eagles
Isän tilalla on tyhjä paikka ja kova ikävä!


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ole kiitollinen, jos sinulla oli isä, joka rakasti sinua ja jota sinä rakastit. En tarkoita,ettetkö olisi, ihan varmasti olet. Sanon tämän vain siksi, että meillä kaikilla ei ole ollut onnea siinä suhteessa. Minulla on isä, joka ei 20 vuoteen ole viitsinyt olla missään yhteydessä. Ei kuulu hänelle, aikuisten lasten velvollisuus on olla yksin ja ainoastaan yhteydessä häneen, käydä katsomassa, muistaa merkkipäivinä. Ei mitään vastavuoroisuutta. Ei se ole mitään rakkautta vaan kyykyttämistä. Voimia sinulle, nämä kuolleitten rakkaiden vuosipäivät ovat aina vaikeita.

Anonyymi kirjoitti...

Isäsuhteita on toki monenlaisia, mutta useimmille isän kuolema on kova paikka.
Terv. TOIvoton työtön