perjantai 21. helmikuuta 2014

Voileipäsukupolvea


Me 1960-luvulla syntyneet olemme voileipäsukupolvi.
Olemme sitä ensinnäkin sen takia, että meidän äitimme menivät töihin eikä meitä odottanutkaan koulun jälkeen lämmin ruoka, vaan voileivät. Toiseksi sen takia, että littaannumme edellisen ja seuraavan sukupolven väliin kuin kerrosvoileivän täyte. Voileipäsukupolveksi kutsutaan 1960-luvulla syntyneitä, töissä käyviä ihmisiä, jotka ovat hankkineet lapset kolmikymppisinä. He ovat (me olemme) huolehti­joiden sukupolvi, jota puristavat yh­täältä teini-ikäiset lapset, toisaalta yli kahdeksankymppiset vanhemmat.


”Emme koskaan pääse täysin irti syyllisyyden piiskaamasta velvollisuudentunnostamme, eikä tarvitsekaan. Myötätuntoiset ja vastuuta kantavat ihmiset ovat ehkä stressaantuneita mutta läheistensä mielestä ihan mukavia olemassa.”

Minä olen 1960-luvulla syntynyt pitkäaikaistyötön, joka on hankkinut lapset hieman yli kolmikymppisenä. Minulla ei ole työstressiä, mutta sen sijaan stressi työttömyydestä ja huoli taloudellisesta toimeentulosta. Työ voisi toisaalta olla hyväkin viemässä ajatuksia muualle kiertämästä samaa murehtimisen kehää! Kuulun siis huolehti­joiden sukupolveen, jota yhtäältä puristavat teini-ikäiset lapseni, toisaalta yli seitsemänkymppiset vanhempani, joiden tilanne oli erinomaisen hyvä viime kesään asti, kunnes jotain tapahtui. Isäni oli pyörälenkillä hoitamassa kuntoaan, mutta kaatui hyvin ikävin seurauksin. Hänen aktiivisen ja harrastavan seniorikansalaisen elämänsä muuttui silmänräpäyksessä dramaattisesti. 

 ”… tuli muistutus siitä, että harvinainen tilastoihme voi sattua ihan sinun lähellesi. Mikään ei ole varmaa ja itsestään selvää.  Mitä vain voi tapahtua kenelle vain koska tahansa.”

Tässä vielä asiaa voileipäsukupolvesta englanniksi:
 Sandwich generation moms feeling the squeeze

Mothers in the “sandwich generation,” ages 35-54, feel more stress than any other age group as they balance the demanding, delicate acts of caring for growing children and their aging parents, according to the American Psychological Association’s 2007 Stress in America survey. And while nearly two-in-five men and women in this age group feel overextended, the survey reveals that more women than men report experiencing extreme stress and say they manage their stress poorly.

“It’s not surprising that so many people in that age group are experiencing stress,” says psychologist Katherine Nordal, PhD, executive director for professional practice, American Psychological Association. “The worry of your parents’ health, and your children’s well-being as well as the financial concern of putting kids through college and saving for your own retirement is a lot to handle.”

Mothers often put their family needs first and neglect their own,” says Nordal. “Mothers need to manage their stress for their own health benefits, and also for those around them. How a mother manages stress is often a model for the rest of the family. Other family members will imitate her unhealthy behavior.”




7 kommenttia:

tapsa kirjoitti...

"Työ voisi toisaalta olla hyväkin viemässä ajatuksia muualle kiertämästä samaa murehtimisen kehää!"

Itse en varmaankaan enää selviytyisi työpäivästä, sillä olen ollut niin kauan ulkopuolella. Työhalutkin ovat jo menneet kuuden vuoden työttömyyden ja tuloksettoman työnhaun jälkeen. Tunnen katkeruutta. Ei harjoittelupaikkaa -> ei alan työkokemusta -> ei alan työpaikkaa -> ei muunkaan alan työpaikkaa.

Tunnen jatkuvaa stressiä toimettomuudesta, jota joskus jaksan täyttää harrastuksilla, mikäli pääsen sängystä ylös. Minulla ei ole perhettä, naistakaan jne. Ei siis oikeastaan ketään tai mitään minkä vuoksi edes elää. Taloudellista apua saan vanhemmilta. Tulevaisuus on siis näköalaton. Olin jo 31-vuotiaana vastavalmistuneena kelpaamaton töihin.

Ai niin, en ole 60-luvulla synynyt, vaan 70-luvulla. Ruumiillisesti ja henkisesti tunnen olevani yli 50-vuotias.

t,
tapsa

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä tosiaan huomaatte, kun olette fyysisesti yli viisikymppisiä, varsinkin naiset. Kuumaa on ja komiaa.

Miesten vaihdevuosiin en ota kantaa, kukin kärsiköön tahollaan ja lukekoon tutkimustulokset, jotka aihetta koskettelevat.

Ei ollut minun lapsuudessani kuusikymmenluvulla voileivän nimellä tunnettua herkkua.

Leipää syötiin voin kanssa, se oli julmetun hyvää ja piti veren sokerit kunnossa, eritoten ruisleipä. Lisäksi syötiin maitopottua, laiskanlaatikkoa ja makaroonivelliä.

Eläköön talvisodan henki, isäni (sodan käynyt tark`ampuja), jaksoi kaiken sen karmeuden jälkeen itsemurhaisena rakentaa vielä työllään tätä maata, kannustaa lapsiaan ja olla isä lapsilleen, olla vielä puolisokin.

Nykyinen työttömien umpikuja lienee aika kevyt versio verrattuna aiempiin tapahtumiin.

Kun ei töihin kaivata, en kaipaa minäkään. Miksi meidän työttömien pitää piinata itseään maailman tappiin?

Nyt on hyvä tunne, ollaan, kun on lupa olla olemassa. Lupa tappaa, kuten sota-aikana.

T: Ilona.

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

Olen kokenut saman kuin sinä pari vuotta sitten. Olin Nokian leivissä vielä 2012. Tuotekehitys ajettiin alas Oulusta jolloin 600 kaveria sai kenkää. Ehdin olla firmassa 8 vuotta. Olin tuolloin 32v. Tilanne oli siis sitämyöten lohdullisempi että irtisanominen ei ollut henkilökohtainen mutta taas toisaalta 600 suunnilleen samanlaisella taustalla olevia työttömiä Oulun kokoisessa kaupungissa on paaaljon.
Itselleni kävi hyvin ja löysin uuden paikan ennenkuin nokia katkaisi palkanmaksun, tuossa välissä oli kuitenkin 2 kuukautta hermojakiristävää aikaa. Voin vaan kuvitella mitä se sinun kohdallasi on kun työttömyyttä on jatkunut noinkin kauan.

Muutamia vinkkejä joita varmaan olet ajatellut monasti.
Onko tampereella jotain yritysstarttipajoja, mene sinne ja kuulostele mitä porukka on alkamassa tekemään, voit osaamisesi ja kiinnostuksesi mukaan antaa hartiapankkiapua muiden ideoille ja sitäkautta voit löytää itsesi jostain työpaikasta.
Ei työkkärin noista hartiapankeista tarvi mitään tietää, niille ei kannata kertoa mitään mistään ennenkuin palkkakuitteja alkaa jostain tipahtelemaan.
En todellakaan jaksa uskoa että alta 50v olisi vielä hyljeksitty työmarkkinoilla jos on intoa opetella uusia juttuja. Minä ainakin palkkaisin kokemusta nuoruuden innon sijaan. Nuoret ovat innokkaita sählääjiä, vanhemmat tietävät jo että hötkyily ei välttämättä ole tie onneen.
Oletko valmis ulkomaille muuttoon? Norjassa on todella hyvä työkkäri, toisin kuin suomessa, kun laitat paperisi sinne niin alkavat pommittaa paikkatarjouksia. Norjassa myöskin on insinööripula, se oli itsellekin yksi vaihtoehto ennen nykypaikan saantia.
Moniin työpaikkoihin riittää kun taitaa englantia, ruotsista kun meillä kaikilla täällä on alkeet niin kyllä se norskikin alkaa siitä taittumaan.

Käsitin että sinulla on pieniä lapsia, nehän ovat valtava hyvän mielen lähde ainakin itselleni. Lapset ottaa ajatukset irti arjesta.

Paska tilannehan se työmarkkinoilla on suomessa insseillä, toivoen startupeista viriää jotain suurempia puljujakin.

Tsemppiä!

4* kirjoitti...

Minun voileipäni on ihan klassisesti tippunut voipuoli alaspäin maahan. Seuraava sukupolvi ei purista mihinkään suuntaan kun ei lapsia tullut.

Työttömänä pitää yrittää kynsin hampain säilyttää hyviä asioita elämässään. Murheita tulee kuitenkin päälle samoin kuin kenellä tahansa.

Anonyymi kirjoitti...

Edellinen anonyymihän kirjoitti ihan päteviä vinkkejä, mutta tämän blogin kirjoittajalle ne menevät hukkaan. Tuohan vaatisi ihan oma-aloitteisuutta, että menisi jonnekin starttipajoille muihin tutustumaan. Tällaisen tekstin kirjoittelin tuonne 4:losen blogiin:

Sinä ja Toivoton työtön (tiedät varmaan blogin) ette ymmärrä yhtä tärkeää seikkaa. Te valitatte kun yhteiskunta on niin epäreilu ja että talous on niin huonossa jamassa, ettei töitä saa. Mistä nämä työt tulevat, koska taivaalta ne eivät ainakaan pöllähdä. Työpaikat syntyvät yrityksissä, joita luovat YRITTÄJÄT. Nämä yritykset tuottavat verotuloja, jotka taas työllistävät valtiolla ja kunnilla työskenteleviä. Ympäröivän maailman pitäisi muuttua teidän mukaan niin, että uusia yrityksiä vain syntyisi jostain, että ne voisivat työllistää teidät! Mutta joku muu saa tehdä sen, en minä itse. Koska minulla on sata syytä siihen, miksi MINÄ en voi tehdä sitä. Toisin sanoen te odotatte, että maailma ympärillänne muuttuisi niin, että te yllättäen sopisitte sinne, kuin että yrittäisitte itse ottaa oman kohtalonne käsiinne.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Minulla on teini-ikäiset - eikä pienet - lapset. Toki he ovat alaikäisiä eli siinä mielessä "pieniä":-)

Pitkäaikaistyöttömyys ei tosiaankaan suojaa ketään muilta murheilta. Kunpa suojaisikin, niin olisi siitä edes jotain hyötyä...

Anonyymille yrityksen perustamisesta vouhkaajalle: Jos sinulla on hyvä, kannattava ja toimiva yritysidea, se ei tarkoita, että meillä muilla sellainen olisi. Olisiko kenties kirpputorin perustaminen hyvä idea? Tai keskikaljakuppilan? Nehän ovat lamassa/ taantumassa suosittuja liikeideoita. En ole missään vaiheessa kirjoittanut, että "yhteiskunta on epäreilu" tai
"talous on huonossa jamassa". Tosin yhteiskunta kovine arvoineen on mitä on ja talouden "huono jama" on jokaisen tiedossa.

Onkohan tuo Norjan insinööripula todellinen? Sielläkään ei varmaan katsota hyvällä viiden vuoden aukkoa CV:ssä?

Anonyymi kirjoitti...

Moi,

Kun aiemmin mainitsin yrityspajalle menosta niin en tarkoittanutkaan että sinulla tarvitsisi olla valmista ideaa. Meillä täällä Oulussa on semmoinen paja jonne voi mennä kuuntelemaan mitä muut ovat keksineet ja suitsuttaa muiden ideoita jotamyöten on mahdollista ehkä päästä jonkun toisen ideaan mukaan. Todella harva kun kuitenkaan yksin pystyy ideaansa kaupallistamaan.
Käsitän että Tampereen seudulla se Protomo on vähän tuommoinen paikka.

Eipä siinä mitään häviä jos laittaa paperit norjaan ja kyselee mahdollisuuksia.