maanantai 17. helmikuuta 2014

Työelämä ohi



Tässä on pari linkkiä juttuihin siitä, kun työelämä on ohi 51-vuotiaana ja 54-vuotias ei saa työtä ikänsä vuoksi. En muista olenko aiemmin linkittänyt tämän: 50+ työelämä ohi - elämä ohi?

Näihin keskusteluihin näyttää tulevan runsaasti 45-50 vuotiaiden kommentteja siitä, ettei heidän/meidänkään työllistyminen onnistu. Raja ei olekaan enää viidessäkymmenessä Moniin kommentteihin pystyn samaistumaan kokonaan tai osittain, esim. näihin:

Minusta tuo työurien pidentäminen koskee vain vakituisessa työssä olevia. Jos on työtön tai määräaikaisissa työsuhteissa tai tilapäistöissä, mahdollisuudet saada työtä koko ajan pienentyvät ikääntymisen myötä. Vaikka olisit kuinka hyvässä kunnossa fyysisesti tai psyykkisesti ja vieläpä ihan nuorekas, Totuus on se, että suurin osa työnantajista sekä yksityisellä että julkisella sektorilla eivät kutsu edes haastatteluun, jos on tarjolla nuorempia hakijoita. Yhtäkkiä koulutusta ja työkokemusta ei arvostetakaan, koska pelätään palkkakulujen suuruutta. Ei myöskään auta, vaikka vakuuttaa tekevänsä mielellään kaikkia tehtäviä. Työpaikkailmoituksissa nimenomaan painotetaan nuorekkuutta ja haetaan selkeästi nuoria työntekijöitä tai sitten toisessa ääripäässä vaatimukset hipovat taivaita.” Nimim. nuorekas 52-vuotias 14.2

 ”Ei tässä huoli niinkään ole siitä, että kohta on tuon maagisen 50-vuotta täyttänyt. Vaan se, että tähän astinen työura on vähintäänkin silppuinen, lyhyempien ja pidempien työrupeamien ja työttömyysjaksojen tilkuttama. Eläkettä ei juuri ole ehtinyt tähän ikään kertyä (48), eikä työllistyminen jatkossa näytä yhtään ainakaan paremmalta. Tämä on nyky-Suomen realismia.” Nimim. Akateeminen pa-työtön 13.2. 

 Palkkakulujen suuruudesta en sitten tiedä, koska itse tyytyisin - ja olen joutunut aina tyytymään - pienehköön palkkaan… Minä jäin pätkätyöstä työttömäksi jo huomattavasti ennen viisikymppisiäni (muutamaa viikkoa ennen kuin täytin 43) enkä ole sen jälkeen enää työllistynyt minnekään.



10 kommenttia:

Liinu kirjoitti...

Oletko harkinnut yrittäjyyttä? Onhan yrittäjän arki rankkaa paperisotineen jne., mutta siinä voisi olla mahdollisuus, varsinkin kun olet kuitenkin niin kokenut.

Anonyymi kirjoitti...

Nimim: Epäilevä

Tässä paljon ja vuosikausia jutusteltu että suomessa kun 35 täytät, niin et ole oikeastaan enää työmarkkinakelpoinen. Ja tämä päti jo noin 10 vuotta sitten ...

Yksi jos toinen meistä lienee osallistunut Ministeriön ostamiin "koulutuksiin". Ja noiden koulusten tavoitteena on ainakin minun osaltani ollut 1) Muuttakaa Ruotsiin, Norjaan tai minnevaan (ihansama haluatko tai oletko perheellinen, kunhan häivyt. No, minä nyt kuitenkin halusin jäädä suomeen) tai 2) Trukkikuski, varastomies, siivooja, lähihoitaja, lastenhoitaja (sairaalakammo, eritteet yököttävät, lastenhoito ei ihan sovi persoonalleni, polvet leikattu joten siivoustyöhön en kykene) Mutta ihansama, painostus kova kuitenkin. Ja kyllä me varmsti tiedämme, että näillä aloilla on töitä. Ihan ite tiedämme. Ihan oikeasti. tai 3) Yrittäjä (ei ihan rahnat riitä, ja ideakin on vähän hakusessa. Mutta ala ny kuitenkin yrittäjäksi.)

Ehkä tässä yhteenvetona edelliseen blogi-merkintääsi, ja siihen tulleisiin kommentteihin: tässä olen nyt vähän aika sitten päätynyt siihen, että olen ammattimainen työnhakija. Ammattini on siis työnhaku. Olen saanut siihen paljon koulutusta, opiskellut itse ja ylläpitänyt ammatillista osaamistani miltei päivittäin. Joten jos joku kysyy, mitä teen työkseni tulee vastaukseni olemaan: "Haen töitä".

Se aika, kun jokaisen hakemuksen mukana pisti uudelleen ja uudelleen toivonkipinän. Se aika, kun haastatteluun meni (niihin harvoihin) jännittäen että josko ... ja siihen perään ne ettetulleetvalituksi-puhelut. Jatkuvaa jännittämistä, epävarmuutta, epätietoisuutta. Toivonkipinä pussi yksinkertaisesti tyhjeni. Ja jos haastatteluun nykyään pakko-täyttönä pääsee, otan sen ammatillisesta näkökulmasta (siis ammattimaisen työnhakijan). Miten meni, missä mokasin. Mitä ihan uusia kyssäreitä ilmiintyi.

Puolustautumiskeino? Kyllä. Ja jos ei kerran ole töitä, niin niitä ei sitten ole!

Sain eräältä sukulaiselta nimenomaa neuvon tuohon, että tekee työhakemuksia ihan vain työnä, eikä laita toivoaan niihin. Koittaa ainakin. Vähän kuin liukuhihnaa. Ja tosiaan, enää ei tulisi mieleenikään harmitella jonkun yhden kirjoitusvirheen vuoksi!

Ja tässä nyt puuhastellut edetä urallaan ja alkaa AMMATTIMAISEKSI TYÖKOKEILIJAKSI, tai ainakin liittää siihen liittyvän hakuprosessin osaksi tämänhetkistä hakemus-osaamista. Sitäkin uraa kun nyt kovasti markkinoidaan. Ei sillä, joku aivan varmasti on sitä kautta saanut jalansijan. Tiedän. Jos edes 1/1000 onnistuu, niin onhan se aina se 1.

Anonyymi kirjoitti...

Nimim: Epäilevä

Edellinen postaukseni saattoi mennä osittain hieman ohi aiheesta, pahoittelut. Tässä kun aikansa taistelee tuulimyllyjä vastaan, sitä väsyy. Eritoten tämä ikä-kysymys.

Pari vkoa sitten eräs palkkaansa (siis ihan rahaa) ammattimaisena työnhaunohjaajana saava henkilö erittäin ammattimaisesti käski minua lisäämään CV:heni syntymäajan henkilötietoihin. Syynä: "koska niin yleensä tehdään ja se on tapana".

Sanoin, että en missään nimessä tule sitä tekemään, koska IKÄ ei saisi olla kriteeri. Ja jos se on, niin sitten silvouplait rekrytoija saa minun puolestani laskeskella papereista ikääni. Ja lisäsin, että valtaosa hakemuksistahan tehdään nykyään tietokanta-lomakkeilla, joissa ikä tulee suodatustekijäksi automaagisesti (en ole vielä ainkaan uskaltautunut valehtemaan syntymäaikaani näissä).

Sitä vaan välillä ihmettelee. Ja kun tämänkaltainen keskustelu ainakin minusta tuntui niin käsittämättömän turhalta, epä-relevanttiselta ja ...

Tietenkin jos ikää on alle se 35, ei iän lisääminen ole huonojuttu lain. Minkä me varmasti kaikki tiedämme. Siis ainakin me työnhakijat.

Tiukumuori78 kirjoitti...

Oon siis jo ylittänyt tuon synkeän rajapyykin 35 vee. Silti aloin päivittämään opintojani hetken mielijohteesta. Halusin vain,että jokin asia menee eteenpäin kun tunnuin jäsähtäneeni. Kevään aikana olisi pakki kasassa. Samalla tietysti työnhakua aina vaan uudelleen. Jonkinasteista yrittäjyyttä tuumailen. Mutta täytyisi löytyä uusi väylä asiaan. Mutta sitä etsiskellessä...

tapsa kirjoitti...

Minulla on ollut työelämä ohi ennen kuin se ehti alkaakaan.

Kuten tuolla aiemmin kommentoin, olin 31, kun valmistuin. Työhaastatteluja tuli aluksi yksi vuodessa, lopulta ei sitäkään. Vuoden työskentelyä fysiikan tutkimuksessa (työmarkkinatuella) juuri kukaan työnantaja ei ole arvostanut, sillä olen AMK-insinööri, ja kyseinen työpaikka on kaiketi outo tai sopimaton insinöörille.

Suurin syy työttömyyteeni on kuitenkin kaiken järjen mukaan liian korkea ikä, sillä kirjoittamattoman säännön mukaan kai AMK:sta pitää valmistua ennen kuin täyttää kolmekymmentä. Veikkaisin. Muuten näyttää papereissa huonolta. Ihmettelen kyllä, ettei työnantajia kiinnostanut hyvä opintomenestykseni. Olen tehnyt kaiken väärin, keskittynyt vääriin asioihin jne, kuten aiemmassa kommentissani kirjoitin. Olisi kannattanut valmistua mahdollisimman nopeasti yrittämättä ymmärtää syvällisesti asioita.

Oikeastaan työpaikoista kilpailu alkaa jo ennen valmistumista. Paljon energiaa käytin jo tuolloin harjoittelupaikkojen etsimiseen, mutta onni ei potkaissut.

Ansioluetteloni näyttää niin surkealta, ettei töihin kannata enää yrittää. Viime vuonna kokeiluluonteisesti hain joitakin paikkoja, mutta vastaus oli ilman muuta ei.

TAPSAN CV:

ylioppilas
tyhjä vuosi 1
tyhjä vuosi 2
tyhjä vuosi 3
tyhjä vuosi 4
tyhjä vuosi 5
tyhjä vuosi 6
tyhjä vuosi 7
Ammattikorkeakoulu v 1
Ammattikorkeakoulu v 2
Ammattikorkeakoulu v 3
Ammattikorkeakoulu v 4
Fysiikan tutkimusapulainen
työtön & työkkärin kurssi
työtön
työtön & työkokeilu
työtön & sairas
työtön & työvoiman ulkopuolella & sairaslomalla
työtön & työvoiman ulkopuolella & sairaslomalla


Noihin tyhjiin alkuvuosiin kuuluu opiskelu korkeakoulussa/yliopistossa. Arvottomat paskatyöt jätin mainitsematta, sillä toisin kuin sanotaan, niitä ei tekniikan alan työnantajat arvosta pätkääkään.

Tietysti voitte tuomita minut aikaansaamattomaksi ja laiskaksi, mutta ottakaa huomioon, että valmistuin AMK:sta toiseksi korkeimmilla arvosanoilla. Lisäkski korkeakoulussa/yliopistossa opiskelun motivaatioon vaikutti se, kun en edes tuolloin saanut työpaikkoja lukuunottamatta siivousta, jos sitäkään. Siivoustyötä teekkari kilpailee humanistin kanssa.

Hyvin voi sanoa työelämän nyt 37-vuotiaana olevan vakaasti ohi (vaikka siis se ei edes ehtinyt alkaakaan.)

"Työvoiman ulkopuolella" on käsittääkseni virallinen työvoimapolittinen termi.

t,
tapsa

TOIvoton työtön kirjoitti...

Olen harkinnut yrittäjyyttä (kävin yrittäjäkurssin ja suoritin yrittäjän ammattitutkinnon)
jo edellisellä työttömyysjaksollani. Harkinnaksi se jäikin, mm. siksi että työkokemusta harkitsemaltani alalta oli liian vähän ja kilpailu kovaa (kuten aina).

Yksi (kuten minä) on työvoiman ulkopuolella lyhyeksi jääneellä työkokemuksella ja toinen (kuten Tapsa) vielä lyhyemmäksi jääneellä työkokemuksella. Ulkopuolella olemme molemmat.

Anonyymi kirjoitti...

Ei millään pahalla, mutta ammattikoulu tasoisella koulutuksella saisi varmemmin töitä kun sitä korkeammalla koulutuksella. Kaikista ei ehkä ole siihen, mutta näin vain joillain aloilla on. Korkeakoulu tutkinnot kun ei satu useinkaan olemaan niitä käytännön ammatteja, joten ne on helppo siirtää ulkomaille tai sitten yksi ihminen saa tehdä useamman ihmisen työt.

Itsestänikään ei ole hoitoalalle tai siivoamaan. Eikä se tarkoita, että jos on nainen niin ainoat vaihtoehdot on siivous, hoitoala, myyjä tai toimistotyö..

Anonyymi kirjoitti...

Nimim: Epäilevä
1) "Yksi (kuten minä) on työvoiman ulkopuolella lyhyeksi jääneellä työkokemuksella ja toinen (kuten Tapsa) vielä lyhyemmäksi jääneellä työkokemuksella. Ulkopuolella olemme molemmat."

2) "ammattikoulu tasoisella koulutuksella saisi varmemmin töitä kun sitä korkeammalla koulutuksella"

1) Myös minä kuulun tähän eliittiryhmään. Työkokemusta jonkin verran, mutta ei ole apua kun ikä iskee. Sirpaleista työuraa. Ei auta motivaatio, ei osaaminen ei kyky. Tapsan tavoin minäkin nautin uuden oppimisesta, ja oppimiskykyisenä hyvät numerot. Haastatteluissa päin vastoin, kokenut että ovat negatiivinen asia.

2) Noin tässä itsekin asian näen. Vaikka kuinka omalla kohdallani koulutukseni päivittäminen astetta ylemmäksi työttömyyskauden välissä johtui siitä, että haluan oppia uutta sekä yritykseni pitää ammattiosaamiseni nykyajan tasolla. Taisi olla sekin virhe. Se, että hakee alemman koulutustason mukaisia tehtäviä tyssää liikakoulutukseen. Tiedä itkeäkö vai nauraa. Tuntuu väliin, että tekee niin tai näin niin aina valitsee sen väärän.

Aarne Vinnurva kirjoitti...

Johonkin hyvin työllistävälle alalle, ehkä vähän perustutkinto amaatillista koulutusta tai kokemusta harjoittelun oppisopimuksen itseopiskulun ym. kautta. Johinkin työpaikkohin pitää soittaa, lähettää hakemus, sopia tapaamisia useampiakin sopia joistain vaikka lyhyestä pikkumääräaikaisesta tai koeaika sopimuksesta. kaikkein karmeimmat likaset vanhat teollisuus hallit voikin olla se oikea paikka kysyä, niissä kun ei ole niin tarkkaa vähempi stressiä parempi ilmapiiri tai sitten ei. mut mitä puhtaanpaa siistimpää hienonpaa sitä tarkempaa stressaavampaa huonopaa ilmapiiriä uusissa tiloissa toimivissa yrityksissä myös monesti velkaa paljon tukala tilanne.
tee työn haku juuri toisin kuin yleensä teet juuri niihin paikkoihin joihin et ole hakenut käyttädu haastattelussa eri tavalla mitä menetettävää on. juuri niilä lyhyillä työpatkillä historiassa on joskus suuri merkitys ne kannatta listata tarkasti järkevästi helppolukuisesti. ei ekaksi mut toka kysymys tai oikeastaan vaatimus voi jo olla kunnonpalkka vaatimus, tärkein pitää kysyä aluksi se nostaa arvostusta. ja se ei sua oeta töihin ei tarkoita sitä aina vaan ne kokeilee pitää olla silloin sinnikäs vaatia paikkaa ja vielä kirjeella/soittolla jälkikäteen muistuttaa olemassa olosta, näkevät että tosissa yrittää töihin. voi myös avoimesti kysellä kaikkia vapaana olevia paikkoja. ja saada vaikutelman että yritys tarvitsee sinua ja menen sitten kilpailijalle sitten turha valittaa menetystä..

Aarne Vinnurva kirjoitti...

siis voi kokeilla ei mitään takuuta onnistuuko muttei välttämättä epäonnistukaan.
On tosiaan ihan järjetön tilanne suomessa työn hakijan kannalta, no mutta eipähän ole työttömän oma vika, varmaan monen tekijän summa suomen työttömyys.