Vuosi on jo kulunut siitä, kun viimeksi olin työhaastattelussa. Työmarkkinoiden kiinnostus minua kohtaan ei siis ole aivan valtaisaa ollut... Kiinnostuksen lisääntymistä ei ole jatkossakaan odotettavissa. Asiahan on niin, ettei sillä "perinteisellä" tavalla - ainakaan minulle - tule enää työpaikkaa irtoamaan. Perinteisellä tavalla tarkoitetaan sitä, että ensin nähdään netissä (tai lehdessä) kiinnostava työpaikkailmoitus, laitetaan työhakemus, saadaan kutsu työhaastatteluun ja tullaan valituksi työpaikkaan. Näin suoraviivaisesti ei minulle kuitenkaan ole tapahtunut sitten vuoden 2006 (ja 2008, tosin yhden mutkan kautta).
Nykyään homma menee siten, että jos vielä jossain sattuu olemaan ilmoitus minua kiinnostavasta - ja osaamiseeni ja kokemukseeni soveltuvasta - työpaikasta, ja jos laitan siihen hakemuksen, paikasta ei sen jälkeen kuulu enää yhtään mitään. Niitä kiinnostavia työpaikkailmoituksiakaan ei viime aikoina enää missään ole näkynyt, joten todennäköisin vaihtoehto on työnhakuprosessin tyssääminen jo siihen kohtaan.
Perinteisellä tavalla "perinteiseen" työpaikkaan työllistyminen ei siis enää tule kohdallani kyseeseen. Mitä ne ei-perinteiset työpaikat sitten olisivat? Ne eivät ole niitä, joihin päästään tai ("mennään") heti valmistumisen jälkeen ja ollaan eläkeikään asti samassa paikassa. Tai oltaisi edes muutamasta vuodesta kymmeneen vuoteen samassa työpaikassa... Nykyiset työpaikkamuodot ovatkin vuokratöitä, sijaisuuksia, pätkä- ja silpputöitä sekä provisiopalkkaisia töitä.
Viime vuosina olen ollut kahdessa pätkätyössä, joista ensimmäinen oli eläkkeelle jääneeltä henkilöltä vapautunut virka, joka oli minun kohdallani määräaikainen. Toinen työnpätkä (muodostui oikeastaan kahdesta pätkästä, koska sopimusta jatkettiin kerran työn aikana) oli sijaisuus, joka oli alunperin äitiysloman/ hoitovapaan sijaisuus, jossa aina sijaiset syystä (hekin jäivät äitiyslomalle) tai toisesta vaihtuivat. Nämä vielä olivat minulle tarjolla, mutta nyt ei ole enää mitään! Vuokratyöpaikkaa en ole koskaan saanut ja provisiopalkkaiseen (myynti)työhön olisi minun aivan turha mennä (tuskin huolittaisiinkaan). Viimeinen vaihtoehto olisi se, että loisin - loisimisen sijasta - itselleni työpaikan. Tässä talous- ja työtilanteessa saisi olla melkoisen mahtava liikeidea, jotta siihen kannattaisi ryhtyä. No, sitä liikeideaa ei tunnetusti minulla ole. Nollapisteessä ollaan ja pysytään!
Sama täällä. Ehkä jotain tukipaikkoja saattaa vielä saada, hyvällä tuurilla.
VastaaPoistaVaihdoin blogini nimen ja osoitteen, ja sinne ei kuulemma meinaa nyt löytää. Osoite on http://tarpeetonihminen.blogspot.fi/
Eihän töitä haeta pelkästään työpaikkailmoitusten perusteella. Jonkun arvion mukaan avoinna olevista paikoista vain 30 prosenttia on julkisessa haussa. Tästä syystä työnantajaan otetaan yhteyttä oma-aloitteisesti ja kerrotaan millaista paikkaa haetaan ja millaisella osaamisella.
VastaaPoistaTyönhakumenetelmillä ei ratkaista yhteiskunnallista työttömyysongelmaa. Virallisesti avointen työpaikkojen määrä ja oletetut tiskin alla "odottavat mahdollisuudet" eivät auta kuin korkeintaan muutamaa kymmentätuhatta työnhakijaa. Tuskin heistäkään kovin suurta osaa todellisuudessa: 'vapaissa' paikoissa kun on runsaasti luokattomia 'tehtäviä' ja yhä useammin pelkkiä provisiotöitä, joissa työnantaja pesee vastuunsa kaikesta ihan pankkien nykytyyliin. Sitä paitsi tosiasiallisia työttömiä/työnhakijoita on huikeasti myönnettyä enemmän.
VastaaPoistaTuo ovelta ovelle markkinoinnin pakkopaita -ideologia "ratkaisukeinona" on pelkkää tyhjän haukkausta...
En väittänytkään, että tuollaisella työnhaulla ratkaistaisiin mitään. Esitin vain, että on paremmat mahdollisuudet saada töitä, jos ei rajoita hakujaan vain julkisessa haussa oleviin työpaikkoihin.
VastaaPoistaSaretska: kiitos linkistä, aion lukea myös uutta blogiasi säännöllisesti.
VastaaPoistaRatkaisukeinoa nyky-yhteiskunnan työttömyysongelmaan ei taida olla olemassakaan. Kaikille ei työpaikkaa riitä, kovasta neuvojen tarjonnasta tms. huolimatta.
Luultavasti useimmissa yrityksissä ovelta ovelle - hakeminen tyssää viimeistään siihen ala-aulan vartiointiliikkeen henkilöön...
Näinhän se menee; työtä on toivottaman vaikea saada tällä hetkellä, varsinkin jos on jo ikää kertynyt. Sitten, työnhakua päivän tehneenä, voi illalla istahtaa uutisten ääreen kuulemaan, että työttömyyskorvaukksia täytyy pienentää, että ihmiset menisivät ahkerammin hakemaan töitä. Seuraava uutinen kertoo, että eläkeikää on nostettava.
VastaaPoistaKaikki menisi varmasti paremmin, koko yhteiskunta voittaisi, jos meidät työttömät loiset voisi jotenkin hävittää pois. Laittaa lihoiksi, ikäänkuin. Ei tällaisilla loisilla mitään kukaan tee.....
Kyllä meillä työttömillä on ihmisarvo kuitenkin! En suostu kutsumaan itseäni loiseksi, vaikka jonkun mielestä sellainen olisinkin.
VastaaPoistaTyöttömyyskorvausten pienentäminen ei lisää työpaikkojen määrää eikä työnantajien kiinnostusta työttömiä kohtaan, joten on aivan älytöntä suunnitella sellaista!