perjantai 31. tammikuuta 2014

Kilpajuoksusta

Elämä on nykyään yhtä kilpajuoksua "kehdosta hautaan". Ensimmäinen kilpailutilanne saattaa tulla jo toisella luokalla alakoulussa, jos jo silloin hakee kolmannelle luokalle ns. painotettuun opetukseen. Jos ei vielä silloin, niin sitten kuudennella luokalla on haku eli soveltuvuuskoe (rekrytointitermi käytössä!) yläkoulun painotettuun opetukseen. Varsinkin siinä tapauksessa, että haluaa välttää joutumisen siihen huonomaineiseen yläkouluun, joka kuuluu omaan koulupolkuun... Sitten kun näistä on selvinnyt ja peruskoulun suorittanut, tulee seuraavaksi mahdollinen haku lukioon. Lukion pitäisi tietenkin olla se paras mahdollinen - ja sinne vaaditaan yli yhdeksän keskiarvo.

Kun on selvinnyt lukiosta ja yo-kirjoituksista, haetaan tod.näk. yliopistoon ja kilpailu opiskelupaikoista on todella kovaa! Valmennuskurssit, jos niihin on varaa, maksavat tuhansia euroja... Uutisissa oli tosin jokin aika sitten, että yliopistoon pyrkijöille on alettu järjestää myös ilmaisia valmennuskursseja, mikä on erittäin hieno asia. Yliopistosta valmistuttua (sitten joskus) on edessä kilpajuoksu vähistä tai olemattomista työpaikoista. Kilpailuhan alkaa jo kesätyöpaikkojen hakemisessa, koska niitä ei todellakaan kaikille riitä ja yleensä paikat saadaan suhteilla. Jos onnistuu saamaan työpaikan, siellä pitää kilpailla toisten kanssa ja pitää suurta meteliä itsestään saadakseen pitää työpaikkansa. Eipä ihme, että toiset ihmiset koetaan lähes kaikkialla (esim. liikenteessä, mikä on kaikkea muuta kuin hyvä juttu) nimenomaan kilpailijoina - ellei jopa vihollisina! Menesty tai menehdy! Olen itse varoittava esimerkki kilpailussa menestymättömyydestä. Kyllä tämän ainokaisen ihmiselämän olisi syytä perustua aivan jollekin muulle kuin kilpailumentaliteetille ja kilpailuasetelmalle muiden ihmisten kanssa.

6 kommenttia:

Rantakasvi kirjoitti...

Huokaus. Onneksi tuo kaikki on takana ja onneksi jokainen kriittinen piste oli silloin ennen helpompi. Tosin minä vielä jouduin pyrkimään oppikouluunkin!

Hyvää kevättä!

Anonyymi kirjoitti...

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014020117992868_uu.shtml

Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvilta vietiin ruokaetu

Anonyymi kirjoitti...

Typan kirjeesi saattaa todella OLLA kadonnut koska kun kävin eilen siellä minulta kysyttiin että onko aktivointisuunnitelma sama jonka sain postissa, mutta kun en OLE SAANUT mitään, suunnitelma on lähetetty muka 14.1.!

Anonyymi kirjoitti...

Aiempiin aiheisiin lisäisin: ei me mitään hylkiöitä olla!

Jos sukulaiset ja ystävät hylkivät, se on heidän murheensa. Kuka tuollaisia enää kaipaa, en minä ainakaan.

Hiljaista on todellakin pidellyt! Siinähän miettivät elämän perusasioita.... Ei muuta kuin uusia ystäviä peliin tai omaan itseensä tutustumaan!

Sukulaiset voidaan jättää omaan arvoonsa, kyllä perinnön jakamistilaisuudessa sitten viimeistään tavataan.

Käpy- ja marjakeräyskeskustelujen tilalle pitäisi saada aikaiseksi keskustelua siitä, kuinka työtön selviää arjesta, eikö? Oli sitten puoliso arjessa tai ei. Minä en osaa, mutta joku teistä ehkä?

Eikö vuoden 2013 alusta lukien olla oltu ihan itsenäisiä ihmisiä vailla puolisoita?

Muistaakseni meitä työttömiä naisia kohdellaan lain edessä nykyään kuin työttömiä miehiä.... Ihan yksilöinä. Kukaan ei vaan kehtaa kertoa, miten hurjia etuja olisi tulossa, kuten ilmainen terveystarkastus?

Minua ei eläkeputki pelastanut, ei myöskään mikään tauti. Perkele, henki vielä kulkee ja pää pelaa, vai pelaako enää?

Olen väsynyt lyömään päätäni seinään ja kyllästynyt latelemaan hakemuksissani tyhjänpäiväisiä latteuksia, tuloksetta.

Luovutan.

Eikö mitenkään voitaisi sopia, että hyväksytään tämä tilanne sellaisenaan, kuin se on?

Maailma on nuorten, tehokkaiden ja halpojen, turha meidän muiden on sinne enää tunkea, paitsi yrittäjinä, jotka palkkaavat vain yli-ikäisiä, tietenkin.

Koulutuksesta viis, työ tekijäänsä opettaa, jopa paskatöissä. Jotkuthan tekevät niitä vuosikymmenestä toiseen elättääkseen itsensä ja perheensä ja onnistuvat siinä.

Nautitaan nyt työttömänäolostamme, kun se vielä on mahdollista!

T: Adele

TOIvoton työtön kirjoitti...

Hyvää kevättä myös sinulle, Rantakasvi!

Kilpajuoksussa menestymättömiltä toki kuuluu viedä loputkin. kuten tuo ruokaetu.

Ei ole työllistymisen kuntakokeilun kutsukirjettä kuulunut eikä näkynyt... Hukkaputkella en tarkoita mahdollista kirjeen katoamista, vaan Tampereen kaupunginvaltuutettujen
hyväksymää suuruusharhaista Rantatien tunnelihanketta. Kaikki olemassa olevat ja olemattomatkin
kaupungin rahat nimittäin valuvat siihen.

Adele: eivät minua onneksi sukulaiset eivätkä tuttavat hyljeksi, mutta rekrytoijat hyljeksivät sitäkin enemmän.
Yritetään vaan silti nauttia runsaasta vapaa-ajasta.

Anonyymi kirjoitti...

Adelelle tiedoksi, että ei minuakaan suinkaan kaikki SUKULAISET hyljeksi, mutta luurikin on korvaan pamahtanut joskus muulta taholta työttömyyteni paljastuttua. Samaten ex-työkavereiden taholta paljastui vastaavanlaista ajatusmaailmaa, heille kun ei käynyt kuinkaan, niin vaikea on ymmärtää.

Minua ei myöskään eläkeputki pelastanut, ehei, kyllä minulle tuli vastaan ihan virallinen vanhúuseläkeikä. Menetin vähän eläkettä, kun otin sen ennen virallista kansaneläkeikää, mutta raha ei ole elämässä kaikki.

Ja kyllä, minä olen todella myös sitä mieltä, että te jälkeeni jääneet, ainakaan kovin pitkäaikaistyöttömät, ette paljoa muuta voi, kuin katsella ja sopeutua tilanteeseenne. Kuten jo tuolla jossain kommentoin, niin voihan niitä töitä katsella edelleen, mutta "hampaat irvessä" yrittämisestä tuskin muuta saa, kuin masennusdiagnoosin ja pilleripurkin.
Asenne kun on esim. lääkäreillä se, että oikeasti fyysiset vaivat työttömällä johtuvat vaan työttömyyden aiheuttamasta angstista.
Meillä ainakin oli (on varmaan edelleenkin) sellainen arvauskeskuslääkäri hoitelemassa työttömien "terveystarkastuksia", että jo asenne "65 vuotiaana tästä talosta eläkkeelle lähdetään" paljasti mikä on homman nimi. Itse kieltäydyin kokonaan kunniasta tavata tätä herraa, koska oli kokemusta aikaisemmasta tk-toiminnasta.
Toisten kertomusten mukaan oli muutenkin aika originellit tavat tehdä näitä terveystarkastuksia.

No, nythän sitten on tulossa ilmeisesti oikein pakkotyötö eli tätä osallistavaa kakkua. Vanhusparat. Jos olisin vanhus, niin minun huusholliini ei ainakaan ovesta tule puoli kaupunkia kaikenkarvaisia ammattilaisia "ulkoiluttamaan". Tällainen on väärin sekä vanhuksia että työttömiä kohtaan. Yhteiskunta ei näköjään tänä päivänä kaihda mitään keinoja ilman omaa syytään työttömänä olevien nöyryyttämisessä.