Liian myöhäistä saada yhtenäinen työura

Kohdallani ei muutenkaan voi varsinaisesta työurasta puhua, mutta tuo sana kuitenkin kuvaa parhaiten sitä, mistä on kysymys eli siitä puhe, mistä puute. Oikeasti kadehdin heitä, joilla on pitkä ja yhtenäinen  työura ja vielä sillä alalla, jolla itsekin olisin sellaisen halunnut. Vaan ohitseni meni…  Minun ei kai(?) olisi vielä liian myöhäistä saada jonkinlainen työura, mutta mahdollisuus pitkään ja yhtenäiseen uraan on ikävä kyllä lopullisesti mennyt.

Ei kannata katsella ko. alan ihmisten työuria esim. LinkedInistä, koska siitä tulee vain erittäin paha mieli! Niin, että miksei minullakin olisi voinut olla tuollainen työura? Ei kannata myöskään seurata entisten kollegojen työuria, koska silloin herää tämä ikuisuuskysymys: ”Miksi hän on edelleen siinä työpaikassa, mutta minä en?” Onko hän vain osannut nuolla oikeita pehvoja oikeaan aikaan ja oikealla tavalla (on siis osannut miellyttää, mitä minä en selvästikään osaa!), vai mistä on kysymys? Mitä hänellä on sellaista, mitä minulla ei ollut? Ikuiseksi arvoitukseksi se jää… No, he olivat varmaankin tyytyväisiä päästessään minusta eroon?

Vieläköhän tässä kuitenkin ”odottamatta, yhtäkkiä ja yllättäen” - vuosien kärvistelyn jälkeen - saisin havittelemani uran (tai ainakin osan siitä, koska niitä katkoja ei enää mitenkään saa paikattua)? Enpä uskalla edes toivoa… Vuokratyönantajan asiakasfirman haastattelijan mukaan joka tapauksessa annoin hyvän kuvan itsestäni… Mutta: Herkkusienimenetelmällä tässä asiassa näköjään edetään; pidetään pimennossa ja seuraavaksi luultavasti kaadetaan päälle paskaa?