Työttömyys ei lähde kokonaan entisestä työpaikattomasta, tällä hetkellä työllisestä, vaikka työttömyys on toistaiseksi lähtenyt. Siinäpä onkin yksi syy, miksi entinen työpaikaton samaistuu edelleen enemmän työttömiin kuin työssäkäyviin, se syy on määräaikaiset työt.
Työttömyysvuodet
eivät koskaan unohdu, ne ovat aukot CV:ssä ja haavat sielussa, jotka pysyvät.
Aina vain tunnen itseni huonommaksi ja osattomammaksi verrattuna heihin, jotka
ovat olleet koko työikänsä töissä vakituisissa työpaikoissa eikä tämä asia tule
miksikään muuttumaan – valitettavasti. Ajattelen, että kaikilla muilla on
aukoton työhistoria ja vakituiset työpaikat. Suomalaisten keskiansio on muka(?)
46 000 € vuodessa, mutta kenellä noin hyvä palkka on? Varmaan sitten kaikilla
muilla paitsi minulla? Toki ymmärrän keskiansion tarkoittavan sitä, että on
pienempiä ja isompia palkkoja ja jollakin (eli minulla) täytyy olla se pienempi
palkka.
Onneksi
olen kaikesta huolimatta saanut olla töissä jo runsaan vuoden ja olen kuitenkin
hieman vähemmän sivullinen noihin vakituisen työpaikan ja työn sankareihin
verrattuna.
No itse olen nelikymppinen ja olen ollut koko ikäni pätkätöissä. Nykyaikana se on ihan normaalia ja vain harvat enää saavat mitään vakituisia töitä.
VastaaPoistaTyöhaastatteluissa olen aika kyyninen ja jopa vittuilen haastattelijalle takaisin, jos tämä kyselee typeriä tyyliin "Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?". Yleensä tähän kysymykseen olen vastannut aivan pokkana, että "Sinun esimiehenäsi!". Ilmeet ovat olleet haastattelijoilla valokuvan arvoisija punastumisineen ja suun aukomisineen sekä silmien pyörittelyineen.
Minulla kuitenkin on vakituinen kausityö kesäisin, mutta eihän sillä elä koko vuotta ja Kelalta on ruinattava rahaa talvisin.
Saa nähdä saanko edes pitää sitä kausityötäni, koska olen tosi kärkäs sanomaan työpaikan ja työn epäkohdista, eikä minulla ole ns. sellaista "herrapelkoa".
Muuten kyllä olen tosi mukava ja kiltti, jos minua kohdellaan samalla tavalla.
Pätkätöitä tai ei mitään, näinhän se taitaa olla.
PoistaMinkäänlaiseen veetuiluun ei minulla todellakaan ole varaa eikä sellainen luonteelleni sopisikaan. Typerät kysymykset työhaastattelussa kyllä ansaitsevat kritiiikkiä, onneksi niitä ei ole enää viime aikoina osunut minulle.
Paljon on nykyisessä työtehtävässäni sellaista, johon en ole tyytyväinen, mutta vuoden alusta odottavat haluamani tehtävät. Nykyhommassa piti välillä saada tehdä muutakin, mutta kas kummaa, en lopulta saanutkaan muita tehtäviä... Tämä huolimatta siitä, että myös muistutin halukkuudestani tehdä tiettyä substanssityötä. No, tekijöitä on ilmeisesti ruuhkaksi asti, kun ei minun työpanostani tarvittu kuin yhtenä ainoana päivänä.
On varmistunut, ettei kilpailua suinkaan ole meistä tekijöistä, vaan työpaikoista (tämän toki tiesin ennestään, vaikka muuta minulle väitettiin).
No kyllä sitä pitää uskaltaa asiasta sanoa!
PoistaItse olen pomoni kanssa pikkujouluissa humalassa jopa tapellut silmät mustiksi ja seuraavana aamuna ollaan sekoilut sovittu palkan korotuksella!
Oli kyllä molemmilla vuosituhannen morkkis sen jälkeen...
Nykyisin olemme parhaimpia ystäviä keskenämme.
Helvetin typerää tuollainen ja varsinkin, kun varmasti ensin ajattelit, että olisin miespuoleinen, mutta kun olemme naisia!
Osataan me likatki!