Jatkan
vielä aiheesta hylätyksi tuleminen työnhaussa. Valitettavasti
viestintä silloin, kun ilmoitetaan (tai pitäisi ilmoittaa) rekrytoinnin tuloksena
ettei hakijaa valita, on vaikea laji; on huono asia, jos ei ilmoiteta yhtään
mitään, mutta myös epäonnistunut ja tökerö viestintä on ikävää.
”Kiitos kiinnostuksestasi tehtävää kohtaan.”
”Kiitos mielenkiinnosta.”
Jos
edes hakemuksesta kiittäminen ei onnistu, kannattaisi varmaan harkita muulla
alalla kuin rekrytoinnissa toimimista!
”Tällä kertaa.”
Tämä on täysin turha ilmaisu, koska ei viime
kerralla eikä myöskään ensi kerralla…
”Valintamme ei osunut/ kohdistunut
sinuun.”
Tehdäänkö valinta tikkataululla?
”Toivottavasti olet jatkossakin
kiinnostunut.”
Olen toki kiinnostunut, mutta
valitsijat eivät selvästikään ole kiinnostuneita minusta, joten tämä on täysin
tarpeeton korulause.
”Mukavaa
kevättä/kesää/syksyä/talvea!”
Tämän voi vielä jotenkuten hyväksyä, koska
kesä (ja miksei myös kevät) on aina mukavaa aikaa, mutta toisaalta syksy ja
talvi ovat työpaikattomana todella ankeita.
On
turhaa ilmoittaa valituksitulemattomuudesta
sanamuodolla ”sinua ei valittu (tehtävään)”, kun ei ole kutsua työhaastatteluun
tullut. En tosiaan jäänyt odottelemaan mahdollista postissa saapuvaa
työsopimusta! Viestissä pitää siis mainita, ettei hakijaa valittu haastatteluun. Mahdollisen työhaastattelun jälkeen ei saa laittaa
mitään geneeristä viestiä, vaan
silloin on paikallaan henkilökohtaisempi yhteydenotto - joko puhelimitse tai
sähköpostilla. Turha sanahelinä ja korulauseet eivät lainkaan auta työnhaussa hylätyksi
tulemisen hyväksymisessä. Työtön työnhakija on edelleen vailla työpaikkaa.
Tässä
jutussa hylkäyskirjeiden sanamuodoista:
Valitettavasti kellään ei nykyään ole aikaa laatia eikä lähettää henilökohtaisemmaksi muokattuja viestejä työnhakijoille. Resurssit ovat rajalliset kaikkialla samaan aikaan kun toiset ovat työttöminä. Vaikuttaa siltä, että työttömyydelle ei oikeasti haluta tehdä mitään. Moni työ on sellainen, että sitä voisi jakaa kahden työntekijän kesken, mutta ei. Ei mitään sinne päinkään kukaan ehdota.
VastaaPoistaTyöhaastattelun jälkeen on syytä riittää resursseja henkilökohtaiseen yhteydenottoon, koska haastateltuja ei yleensä kovin monta ole.
PoistaTyöttömyydelle ei haluta tehdä mitään eikä sille myöskään osata tehdä mitään - sanotaan vain:"Menkää töihin". Vaikea mennä töihin, kun esim. Pirkanmaalla on 23 000 työtöntä ja "avoimia" työpaikkoja tällä hetkellä 5 200. Näitä tarkastellessa jää jäljelle ehkä 2 600 kelvollista työpaikkaa, joten alle kymmenelle prosentille työttömistä työnhakijoista olisi mahdollisesti työtä tarjolla.
Työn jakaminen ei todellakaan ketään kiinnosta. Ahneet pysyvät loppuun saakka työpaikoissaan jakamatta kenellekään yhtään mitään. Jos henkilö on ollut esim. 35 vuotta työpaikassaan ja hänen työhönsä pääsee joku työpaikaton puolen vuoden vuorotteluvapaan sijaisuuteen, onko tämä työn jakamista? Valitettavasti ei ole.
Työn jakamisella tarkoitan 6+6 -mallia. Sen sijaan, että nykyisin monessa työssä virallinen työaika on 7,5-8 tuntia + jatkuvat ylityöt, saman työn voisi jakaa kahden työntekijän kesken 6 t ja 6 t. Tämä ei tietenkään sovi kaikkialle mutta olisi kokeilemisen arvoinen asia.
VastaaPoistaKyllä olisi kokeilemisen arvoista, mutta ei tosiaan sovi kaikkialle eikä varsinkaan kaikille. Toisin sanoen poliitikkoja tai työnantajia ei voisi vähempää kiinnostaa, kuten ei myöskään kaikkia työpaikoistaan ja eduistaan kynsin hampain kiinni pitäviä.
Poista