keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Äiti käy tällä hetkellä töissä

Kirjoitin maaliskuussa 2014 aiheesta ”Äiti ei käy töissä”. Jos vaikka tyttärelläni nyt olisi koulutehtävänä kertoa äitinsä töistä, mitä siihen voisi minun osaltani tällä hetkellä vastata?

Mikä on äitisi ammatti? Missä hän on töissä, mitä tekee siellä ja viihtyykö hän työssään?

"Äiti on palkkatukityöllistetty ja työskentelee Tampereen kaupungin palveluksessa. Hän on alkuperäiseltä koulutukseltaan insinööri. Äiti tekee työtä erään (raivostuttavan) projektin parissa, mutta viihtyy työssään, koska se toinen vaihtoehto eli kotona työttömänä kärvisteleminen on aina paljon huonompi."

 On hienoa sanoa aamulla lähtevänsä nyt töihin (jos molemmat lapset tai toinen heistä on vielä silloin kotona). On myös erittäin hienoa sopia tapaamisesta ystävän kanssa työpäivän jälkeen! Kun varasin aikaa kampaajalle (nyt on rahaa siihenkin), sain miettiä ääneen, että mihin aikaan ehdin sinne töistä. On kyllä erittäin hienoa käydä töissä. Osaan todella arvostaa sitä.

 Olen aivan varma siitä, että sellaiset henkilöt, jotka mainitsin ”entinen tampellalainen” - postauksessani, eivät osaa aidosti arvostaa sitä mitä heillä on vuosikaudet ”itsestään selvästi” ollut, eli vakituista työpaikkaansa. Kun sinne samaan paikkaan saa mennä viikosta ja kuukaudesta, vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen…


2 kommenttia:

  1. Kyllä pitkän työttömyyden kokenut osaa arvostaa työpaikkaa aivan toisin kuin joku toinen. Entinen pitkäaikaistyötön osaa myös ehkä olla työttömien kanssa keskustellessaan hienotunteisempi. Kyllä minua ainakin työttömänä ja köyhänä tympäisee, kun joku valittaa minulle muka pienestä palkastaan tai että auto hajosi ja pitää mennä bussilla töihin. Aivan kamalaa, kun pitää jostain etsiä bussiaikataulu ja mennä sinne muiden ihmisten sekaan istumaan. Toki sympatiseeraan, jos jollakin on todella niin pieni palkka, ettei sillä tule toimeen. Ja auton hajoaminen on ikävää. Mutta ihanko totta on soveliasta valittaa lähes kolmen tuhannen euron palkasta ja bussilla matkustamisesta ihmiselle, joka elää työmarkkinatuen varassa? Ja joutuu matkustamaan joka paikkaan bussilla, koska varaa autoon ei ole. Eipä siinä, ei minua itseäni bussilla matkustaminen haittaa, eikä sen puoleen vuokralla asuminenkaan, joka on kuulemma sekin lähes maailmanloppu. Oikeastaan olen hyvilläni, etten kärsi tuommoisesta naurettavasta kermaperseilystä.

    VastaaPoista
  2. Suhteellisuudentajua vaadittaisiin näiltä henkilöiltä, jotka valittavat vaikka mitään aihetta ei olisikaan. He ovat ilmeisesti päässeet elämässä liian helpolla - ainakin näin työttömyyteen tottuneen näkökulmasta.

    VastaaPoista