tiistai 29. maaliskuuta 2011

Freudilainen lipsahdus

Sanoin tässä eräänä päivänä ”työttömyys”, kun minun oli tarkoitus sanoa ”itsenäisyys”. Niinhän se on, että työttömyys on aina mielessä ja pulpahtaa alitajunnasta, vaikka ko. sanoilla ei ole muuta yhteistä kuin pääte –yys. Mihin tahansa menenkin, kohtaan työssäkäyviä ihmisiä enkä voi välttyä kuulemasta puhetta työstä jossakin muodossa. Menisin mielelläni harrastukseeni kuulematta sitä, että joku tuli sinne töistä ja menee taas sen jälkeen töihin. En tiedä, miten muut työttömät jaksaa tuota, mutta minä en! Viimeksi ko. harrastuksessa oli henkilö yllään erään firman T-paita. Hän näytti juuri siltä, että on istunut ko. firmassa viimeiset 30 vuotta (sihteerinä). En voi sille mitään, että tulen aivan suunnattoman kateelliseksi tällaisesta siksi, etten itse ole saanut työskennellä missään sitä kolmeakymmentä vuotta enkä tule enää työskentelemäänkään…

Ei kommentteja: