maanantai 16. helmikuuta 2015

Pitääkö työttömän iloita silloin, kun Joku Muu työllistyy?

Onko työttömällä aina suorastaan velvollisuus olla iloinen, kun joku toinen saa työpaikan? Mielestäni tämä asia riippuu siitä, kuka on työllistynyt. Jos on kyseessä joku läheinen tai muuten tuttu ihminen tai vaikka pitkään työttömänä ollut blogituttu, silloin työtön on toki aidosti iloinen ja onnellinen hänen puolestaan. Jos taas on kyseessä kilpailutilanne, jossa Joku Muu on saanut työttömän hakeman työpaikan, työttömän ei todellakaan ole minkäänlaista syytä iloita - paremminkin aivan jotain muuta.

En voi sille mitään, että minua suututtaa ja vi**ttaa, kun Joku Muu aina saa kovasti haluamani ja tarvitsemani työpaikan, enkä koskaan minä! Olisin niissä hommissa aivan yhtä hyvä, ellen jopa parempi. Töitä kuitenkaan harvemmin tehdään munasarjoilla - jos nimittäin ikäsyrjintä on se perimmäinen syy valitsematta jättämiseeni. Naisen pitää olla nuori ja kaunis, niin menestys on taattu tässä pinnallisessa maailmassa, jossa miehet tekevät päätöksiä! En ole ”yhtään” katkera… Minä joudun olemaan palkattomassa työssä, koska en muuta saa, mutta leipää pöytään ei palkaton työ tuo eikä sillä makseta laskuja.

Siinä tilanteessa jos - ja kun - samaan typo-koulutukseen osallistujista osa koulutuksen loputtua työllistyy, pitää ainakin teeskennellä olevansa iloinen heidän puolestaan.  Hieman pistää pitkäaikaistyötöntä kadehtimaan, jos sellaiset henkilöt, jotka ovat olleet vain vuoden verran työttömänä ja edelleen ansiosidonnaisella, työllistyvät. Toki se on heidän tilanteessaan todennäköisempää kuin omassa tilanteessani, mutta minä kuitenkin tarvitsisin työpaikkaa heitä kipeämmin! Luonnollisesti on parempi, mitä nopeammin onnistuu työllistymään ettei käy kuten minulle… Myönnän, että on usein kuitenkin  kovin vaikeaa olla vilpittömästi iloinen kaikkien työllistyneiden puolesta, koska kateushan se jostain salakavalasti hiipii esiin.



9 kommenttia:

  1. "Hieman pistää pitkäaikaistyötöntä kadehtimaan, jos sellaiset henkilöt, jotka ovat olleet vain vuoden verran työttömänä ja edelleen ansiosidonnaisella, työllistyvät."
    Been There, Seen That. Felt the same way. Itse mietin, että tähänkö meidät ajetaan? Katkeruutta ja kateutta ja rumia ajatuksia vastaan taistelemaan, muutenkin jo ikävässä elämäntilanteessa =( .... Kun loppujen lopuksi emme halua pahaa tai ikävää kenellekkään. Varsinkaan kenellekään "kollegalle".

    /Epäilevä

    VastaaPoista
  2. Olen seurannut blogiasi tietäen olevani tuleva kohtalotoverisi, vaikkakin ammattitaustamme ovat erilaiset. Oma työtöttömyysura on vielä sen verran lyhyt etten ole ehtinyt katkeroitumaan. Ja pääpaino on toistaiseksi ollutkin miettiä kuinka selvitä rahallisesti elämän loppuvuosista.

    Tosiasia taitaa tuo olla, että ne keillä on lyhyin työttömyyshistoria pääsevät helpommin seuraavaan paikkaan. Ja nuorempia suosittaneen jo senkin takia että pääsevät työuraan kiinni. Tosin tiedän muutaman ikääntyneemmänkin naisen ketkä siirtyvät sujuvasti määräaikaisesta työstä toiseen, kun itse en ole saanut jalkaa vielä yhdenkään oven rakoon. Jepulis, kyllä tästä saattaa jossain vaiheessa katkeruuden siemen kylväytyä.

    VastaaPoista
  3. Samoilla linjoilla Toivottoman kanssa eli olen vilpittömästi iloinen, kun joku pitkäaikaistyötön tai joku blogituttu työllistyy...muuten. No, jääköön sanomatta. En yleensä ole kade ihminen, mutta työpaikkaa kyllä toiselta kadehdin.

    VastaaPoista
  4. >>En voi sille mitään, että minua suututtaa ja vi**ttaa, kun Joku Muu aina saa kovasti haluamani ja tarvitsemani työpaikan, enkä koskaan minä!>>
    Auttaako se suututus ja hatutus sinua saamaan työpaikan?

    VastaaPoista
  5. Ei tietenkään auta - mikään ei auta minua saamaan työpaikkaa...

    VastaaPoista
  6. Ihan asian vierestä tämä, mutta muistanko väärin, vai olitko suorittanut kirjastopätevyyden? Siis myös aineopinnot perusopintojen päälle? Kun itse pohdin noiden aloittamista (pääsin siis avoimeen aineopintoja opiskelemaan) mutta olen alkanut epäillä ettei opinnoista ole hyötyä, kun työtilanne alalla on mikä on..
    Jos olit nuo opinnot tehnyt, koitko ne miten vaativiksi ja oliko niistä mitään hyötyä(suhteessa opiskelujen vaatimaan työmäärään)?
    Tsemppiä, seuraan blogiasi,kiitos että jaksat jakaa ajatuksiasi meille muille työttömille!

    VastaaPoista
  7. Kiitos kysymyksestä, kyllä olen suorittanut ko. aineopinnot työvoimakoulutuksessa. Tässä tapauksessa opinnot kestivät vain 9 kk, kun ne normaalisti kestävät kauemmin. En kokenut niitä mitenkään erityisen vaativiksi, mutta työllistymisen kannalta opinnoista ei mitään hyötyä ollut. Eihän "oppi ojaan kaada", joten jos tykkäät opiskelusta varsinkin työttömyyden vastapainona, niin ei opinnoista haittaakaan ole...

    VastaaPoista
  8. Jep. Todella vaikeaa olla katkeroitumatta tässä tilanteessa.

    Silti itse yritän, koska tiedän miten pahaa se tekee keholleni ja mielelleni. Tällä hetkellä on kovin vaikeaa, koska se tilanne, miten jouduin työttömäksi nousee jälleen pintaan (laiton irtisanominen). Normaali sykli kuulemma. Traumaattinen tapahtuma nouseen vuosipäivän aikaan entistä suuremmalla volyymilla päin kasvoja. Pitää käydä läpi, vaikka onkin aika helvettiä.

    Onneksi mennään kesää kohti ja on opinnot, ne kantavat minua tällä hetkellä. Löytyykö sinulta edes jotain pientä hyvää, joka voisi kantaa eteenpäin? Toivottavasti! Voimia sinne!

    VastaaPoista
  9. Jotakin hyvää löytyy aina, jos sitten löytyy vastapainoksi sitä huonoakin. No, ne kaksi ääripäätä on yritettävä pitää tasapainossa.

    VastaaPoista